Puheenjohtaja tervehtii seuroja ja alueita

Judovuosi 2013 lähenee loppuaan. Vajaaseen vuoteen on mahtunut paljon asioita, jotka koskettavat koko judokenttää. Uuden päävalmentajan palkkaaminen ja hänen suunnitelmansa ovat herättäneet paljon innostusta, aluekysymykset myös hämmennystä ja harmitusta. Hyvä niin, koska tätä kautta meitä judokoita ollaan herätelty ja isot pyörät ovat lähteneet pyörimään. Suomen judoa ei olisi ilman judoseuroja ja niissä ahertavia ihmisiä; siksi suuri kiitos kaikille tähän asti tehdystä hyvästä työstä.

Päävalmentaja Pascal Tayot on saanut oman työnsä alkuun. Hänen suunnitelmansa toteutumiseen tarvitaan kaikkien muidenkin judovalmentajien panos. Tulevina vuosina voimme nähdä, mitä olemme saaneet yhdessä aikaan. Uskon, että paljon.

Alueellisesta toiminnasta on viime aikoina puhuttu moneen sävyyn. Pahoittelen, ettemme ole täysin onnistuneet asian tiedottamisessa ja korostan, että judoliiton hallitus ei halua lopettaa aluetoimintaa. Vain liitolle kuuluneet alueiden pankkitilit on lopetettu ja varat siirretty alueiden omaan hallintaan. Pääajatuksena on ollut siirtää enemmän valtaa seuroille. Pyydänkin seurojen päättäjiä tarttumaan rohkeasti sitä kuuluisaa härkää sarvista ja tekemään uusin tavoin yhteistyötä omalla alueellaan.

Etelä-Suomessa on 3. marraskuuta edessä näytön paikka: alueyhdistyksen perustaminen. Uudet yhdistykset eivät kuitenkaan ole välttämättömiä alueellisen yhteistyön tekemiselle: Riittää kun istutte yhteen ja sovitte kuinka toimitaan.

Joka tapauksessa päätösvalta toimintojen jatkamisesta, lopettamisesta ja uudistamisesta on alueiden seuroilla. Alueet voivat edelleen saada liiton koulutusvaliokunnalta oikeuden toimia JP ja OOP -koulutusten järjestäjinä ja kerätä koulutustuotot. Valmennus- ja muut vastaavat ryhmät voivat jatkaa toimintaansa ja hoitaa rahaliikenteensä alueen yhdistyksen tai jonkin seuran kautta.

Judoliiton syyskokous järjestetään Tampereella Varalassa sunnuntaina 1. joulukuuta klo 13. Toivon paikalle mahdollisimman paljon seurojen edustajia keskustelemaan ja päättämään yhteisistä asioistamme.

Hallitus valmistelee parhaillaan talousarvio- ja toimintasuunnitelmaesityksiä vuosikokoukselle. Jäsenmaksuun liittyvän vakuutuksen hinnoitteluun on korotuspaineita ja tämä vaikuttaa myös esitettävän jäsenmaksun suuruuteen. Vakuutusyhtiö on maksanut korvauksia enemmän kuin on kertynyt vakuutusmaksuja, joten tilanne on siten myös vakuutusyhtiön kannalta hankala. Näin ollen vuosikokouksen yhteydessä perustetaan työryhmä, jonka tehtäväksi tulee selvittää kokonaisuudessaan judon vakuutusjärjestelmä. Työryhmään toivotaan mukaan innokkaita jäseniä.

Näistä ja muista vuosikokouksen asioista tulee 18.11.2013 alkavalla viikolla jäsenseuroille lisätietoa kokouskutsun yhteydessä.

Tervetuloa mukaan!

Esa Niemi
Judoliiton puheenjohtaja

Mainokset

Uutta lasten kisasysteemiä testailtiin Porvoossa

Lasten ja nuorten kilpailusääntöuudistuksen ensimmäiset testaukset tehtiin Porvoossa Etelä-Suomen aluemestaruuskisoissa 28.9.2013. Tämä kirjoitus pyrkii keskittymään siihen, millaisia keskusteluja kisapaikalla käytiin, mitä opittiin ja mitkä ovat seuraavat askeleet – seuraava testikisa on POP-shiai Kotkassa 5.10.2013. Jos et ole vielä perehtynyt ajatuksiin lasten ja nuorten kilpailusääntöuudistuksen pohjalla, voit lukea niistä strategiatatamin elokuun kirjoituksesta https://strategiatatami.wordpress.com/2013/08/ tai http://www.judoliitto.fi/@Bin/4180143/Judoliiton+lasten+ja+nuorten+kilpailu-uudistus.pdf

Sarjat muodostettiin siis tytöille ja pojille ensisijaisesti vyöarvon ja painon mukaisesti eli keltavöiset pojat laitettiin painojärjestykseen ja heistä muodostettiin painojärjestyksessä sopivan kokoisia sarjoja niin, ettei painoero sarjan kevyimmän ja painavimman välillä kasva liian suureksi. Oranssivöisille oli omat sarjansa, ja vihreästä vyöstä ylöspäin oteltiin ylempien vöiden sarjoissa. Verrattuna vuoden takaisiin Etelä-Suomen aluemestaruuskilpailuihin C-, D- ja E-junioreita oli parikymmentä enemmän ja testisääntöjen mukaisilla sarjoilla saatiin aikaiseksi 25 sarjaa, yksi enemmän kuin vuonna 2012.

Kuten nykysäännöilläkin, joissakin ääritapauksissa esimerkiksi kevyimmissä sarjoissa tehtiin yhdistämisiä eri vyöarvoluokkien välillä tai yhdistettiin tyttö poikien sarjaan. Tarkoituksellisesti testattiin myös erilaisia kaavioita. Sarjoja tehtiin käyttäen 8 kilpailijan ranskalaista sekä erikokoisia pooleja ja tuplapooleja, myös harvemmin nähtyä 9 ottelijan tuplapoolia.

Suurimman palauteryöpyn antoi testatussa sarjajaossa toteutettu ikäluokkien yhdistäminen. Huolestuttavana pidettiin sitä, että viimeisen vuoden C-juniorin ja E-juniorin ikäero voi olla viisikin vuotta. Ennakkoon tämä oli tiedostettu, mutta otaksuttiin, ettei tästä aiheutuisi ongelmia. Ensimmäisen testikisan perusteella tämä asia vaatii lisäpohdintaa ja -tutkiskelua.

Ikäluokkien yhdistämisen myötä poistuu innokkailta junioreilta mahdollisuus hankkia ottelukokemusta useammassa ikäluokassa, ja kritisointia aiheutti otteluiden määrän väheneminen tällaisten lasten kohdalla. Tähän voidaan hakea muutosta jo seuraavassa testikisassa käyttämällä poolia tai tuplapoolia myös 8-10 kilpailijan sarjoissa.

Tuomareiden työskentelyyn testatut uudistukset eivät erityisesti vaikuttaneet, mutta positiivisia kommentteja tuomareilta kuultiin. Kilpailuissa ei käytetty ollenkaan useita vuosia käytössä olleita E-junioreiden erityissääntöjä, mutta mitään ongelmia ei tästä aiheutunut. Kaikkilla junioreilla oli käytössä kahden minuutin otteluaika, ja vaikka yksittäisiä jatkoaikojakin nähtiin, otteluaika riitti hyvin ratkaisemaan voittajan.

Palautekeskusteluissa saatuja rohkaisevia kommentteja testauksen tiimoilta:

–          Tytöille näin tuli tasokkaammat kisat

–          Ottelut olivat tasaisempia.

–          Otteluiden määrä ainakin tytöillä kasvoi

–          Kahden minuutin otteluaika oli hyvä.

–          Uusien kilpailijoiden on helpompi aloittaa kun keltavöisenä tietää ettei tule vihreävöinen vastaan.

Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että kilpailuissa täytyy myös jonkun hävitä. Jatkettiin sitten nykyisillä säännöillä tai muutettiin niitä jollain tavalla, täytyy jonkun hävitä ottelu että toinen voi sen voittaa. Meidän aikuisten täytyy osata suhtautua oikealla tavalla kilpailemiseen, häviämiseen ja voittamiseen, jotta myös lapset sen oppivat.

Tämän tekstin loppuun haluan lainata erään paikalla olleen valmentajan ajatusta joka kiteyttää hyvin koko sääntömuutoksen perimmäisen idean: ”Laadukkaiden kisojen varmistamiseksi kisoihin täytyy saada lisää kilpailijoita, mutta myös paljon lisää valmentajia!” Vaikka kotisalilla harjoittelu onkin kunnossa, hyvin monet lapset viettävät kisapäivänsä ilman turvallisen ja tutun judovalmentajansa tukea.

Kiitokset erityisesti Porvoon Shirokawalle ennakkoluulottomasta suhtautumisesta sääntöuudistuksen testaamiseen sekä kaikille paikalla olleille joiden kanssa sain uudistuksesta jutella.

Sanna Pyykönen

Kirjoittaja on Suomen Judoliiton Koulutus- ja nuorisopäällikkö ja itsekin lasten valmentaja.

Irtosimme telineistä

Strategian ensimmäiset käytännön askeleet on otettu. Niistä suurin on uuden päävalmentajan, Pascal Tayot’n palkkaaminen Suomen judon luotsiksi.

Tayot on nyt ehtinyt parin kuukauden ajan tutustua valmennettaviinsa ja Suomen judokenttään. Hän esittelee toimintasuunnitelmansa henkilökohtaisille ja seuravalmentajille Tampereen Euroopan-cupin yhteydessä pidettävässä valmentajatapaamisessa lauantaina 21.9. otteluiden päättymisen jälkeen. Kaikki urheilijoiden henkilökohtaiset ja seuravalmentajat ovat tervetulleita tilaisuuteen.

Tayot’n mukaan keskeinen menestyksen avain on yhteistyö ja yhdessä harjoittelu. Sitä on ryhdytty tehostamaan myös alueellisesti, Tayot’n toimipaikan Tampereen lisäksi ainakin Päijät-Hämeessä ja Helsingissä. Päijät-Häme on perustanut ohjausryhmän, joka huolehtii Pajulahdessa ja Lahdessa pidettävien harjoitusten koordinoinnista. Helsingin seuravalmentajat sopivat Helsingin leirillä pidetyssä tapaamisessa, että aikuisten, A- ja B-nuorten yhteiset randoriharjoitukset pidetään tänä syksynä tiistaisin Herttoniemessä ja torstaisin Maunulassa. Koulutuspäällikkö Sanna Pyykönen ottaa edelleen vastaan tietoa eri alueiden säännöllisistä yhteisharjoituksista. Tiedot ajoista ja paikoista kootaan yhteen ja julkaistaan syksyllä.

Muutakin on tekeillä strategian askelmerkkien suuntaan.Seura- ja liittovaikuttajien yhteisessä strategiapäivässä toukokuussa yhdeksi avainalueeksi nousi tekniikan osaaminen ja opettaminen. Hallituksen kesäkokous päätti jatkossa järjestää valmentajapäiviä, joissa keskitytään myös tekniikkaharjoittelun kehittämiseen. Ensimmäinen on valmisteilla ev-ryhmien joululeirin yhteyteen Varalaan.

Seurajohtajat ja -toimijat ovat tervetulleita omille teemapäivilleen Tampereelle lokakuussa. Tapahtumasta starttaa myös seurakehittämisohjelman kolmas, terästetty kierros, jolle voi hakea mukaan syyskuun loppuun saakka.

Uusien, liikunnallisesti vahvojen nuorten rekrytoimiseksi on pantu kehitteille sivulajikonsepti. Judo on ollut viime vuosina kysytty sivulaji erilaisissa palloiluseuroissa. Judoa kannattaa myös myös tarjota sellaiseksi, koska sivulaji voi monipuolisesti liikunnallisella urheilijalla helposti vaihtua päälajiksi. Vetäjille ja seuroille on kehitteillä on ohjepaketti, jonka auttaa sivulajijudon vetämisessä ja hinnoittelussa. Jos sinulla on kokemusta ja näkemystä judotreenien vetämisestä sivulajina, ota yhteyttä työryhmän vetäjään Henry Lipposeen ja tule mukaan kehittämään konseptia.

Testattavaksi otetaan syksyn kisoissa myös uudenlainen kilpailujärjestelmä C-junnuille ja sitä nuoremmille lapsille. Jotta judokilpailuihin osallistuminen ja sopivan tasoisen vastuksen saaminen helpottuisi eri ikäisinä aloittaneilla junnuille, kokeillaan uudenlaista sarjajakoa. Testikisoissa ei ole kiinteitä paino- eikä ikäluokkia, vaan kuhunkin sarjaan otetaan poolillinen tai tuplapoolillinen ottelijoita punnitun ottelupainon perusteella. Lisäksi sarjajakoon vaikuttaa vyöarvo. Uutta systeemiä kokeillaan c-junioreilla ja sitä nuoremmilla lapsilla. Tämä voi tuoda vaihtelua ja tasoa myös pidempään kilpailleiden lasten sarjoihin. Jos olet halukas kokeilemaan tätä omissa kisoissasi, ota yhteyttä Judoliiton toimistoon ja pyydä lisää tietoa.

Judon imagon terävöittäminen on tavoitteena, kun judoliiiton nettisivut uudistuvat syksyllä. Tarkoituksena on tuoda entistä näyttävämmin esiin sitä kiehtovaa judotaitoa ja -voimaa, joka saa ihmisen lentämään ja judokan hyvälle mielelle. Sivujen sisältö ja rakenne on suunniteltu avatutumaan perusjudokalle ja uuden urheiluharrastuksen etsijälle. Myös judon hevijuuserit ja työmyyrät löytävät tarvitsemansa tiedot.

Sosiaalinen media on nopeuttanut ja monipuolistanut judouutisointia ja -viestintää. Judoliitto, seurat ja judokat ovat ottaneet Facebookin tehokäyttöön, ja pikkuhiljaa Twitteriinkin on alkanut rakentua suomalaista judoyhteisöä. Ykköstykkimme Jaana Sundberg ja Valtteri Jokinen ovat ryhtyneet twiittaamaan kuulumisia kisoista ja harjoituksista. Liity sinäkin visertäjiin ja pane seurantaan vaikkapa nämä tilit:

@JaanaSun

@JokinenValtteri

@petteripohja

@tomijii

@EsaVakkilainen

@Plehdes

@AMutanen

@judoliitto

Listaa saa jatkaa!

Tarmoa ja hyvää potkua kaikille syksyn ponnistuksiin.

Annikka Mutanen

Kirjoittaja on judoliiton hallituksen jäsen ja viesintävaliokunnan puheenjohtaja.

Miten nuoret pidetään?

Melkein 50 seura- ja liittovaikuttajaa kokootui viikko sitten Pajulahteen ratkomaan suurta kysymystä: miten saadaan lisää treenaajia A-nuoriin ja aikuisiin.

Emme mieti tätä yksin. Koko urheiluseuratoiminnassa käy kato 15 ikävuoden tienoilla. Suomen 12-vuotiaista yli 60 prosenttia harrastaa liikuntaa seuroissa vähintään kerran viikossa, mutta 18-vuotiaista enää 30 prosenttia. Sporttirekisterin judokoista puolet on alle 13-vuotiaita, viidennes 13-23-vuotiaita ja kymmenesosa 23-33-vuotiaita.

Miten pienestä joukosta silloin kasvavat olympiavoittajat? Mistä heille löytyvät harjoituskaverit? Mistä tulevat uudet vetäjät, valmentajat ja lajin kehittäjät, jos judo on vain lasten harrastus?

Kysymys on meille kohtalokkaampi kuin useimmille muille yksilölajeille. Judo on laji, jota ei voi harjoitella yksin. Menestymiseen tarvitaan joukkue. Judoka voi edistyy vain jos hänellä on riittävästi hyviä harjoituskavereita. Mitä korkemmalle tasolle hän nousee, sitä parempia ja monipuolisempia pitää treenivastustajienkin olla.

Tähän haasteeseen etsittiin pienryhmissä ratkaisuja eri kulmista. Noudatimme kurinalaista työtapaa, jossa ensin määriteltiin ongelma, nykytila ja tavoitetila. Tältä pohjalta listattiin lopuksi ratkaisuja, joilla tavoitetilaan päästään.

Näistä runsaista pohdinnoista on mahdotonta kirjata tänne kaikkea, joten olen listannut tekstin loppuun ainoastaan loppuistunnossa esitetyt toimenpiteet. Jokainen seura ja judoka voi toteuttaa niitä harkintansa mukaan ja kehitellä eteenpäin. Judoliiton hallitus käsittelee strategiapäivän antia kesäkokouksessaan ja pyrkii omaltaan osaltaan panemaan toimeen esitettyjä ehdotuksia.

Päivän tärkeää antia oli myös innostunut ajatustenvaihto itsessään. Osallistujilla oli sydän ja mieli mukana. Uusia ajatuksia tarvitaan, ja keskustelua niistä voi jatkaa myös tässä blogissa.

Annikka Mutanen

Kirjoittaja on judoliiton hallituksen jäsen

Strategiapäivän suosituksia 5.5. 2013:

Lopettamisen ehkäisemiseksi tarvitaan 11-15-vuotiaille onnistumisen tuntemuksia

        tämän ikäiset odottavat vetäjältä:

        substanssia

        kuria ja järjestystä

        hyvää fiilistä, innostavaa otetta

        myönteistä palautetta

         rooleja myös apuvetäjänä, kisatoimitsijana, someviestinnän tekijänä

Osaamista judon opettamiseen

millaista 11-15-v harjoittelun oltava, jotta B-nuorten ev-ryhmään tullessa osaaminen riittää?

        oltava hauskaa ja monipuolista

        motivaatiolle tärkeä on jatkuvan edistymisen tunne

        ryhmissä monen tasoisisa harjoittelijoita → tarvitaan apuopettajia

        tähän ryhmään tarvitaan taitavimmat vetäjät

        jotta niitä saadaan, homman täytyy olla arvostettu

        arvostusta tarvitaan seurasta, liitosta, dan-kollegiosta

        nimellinenkin korvaus sitouttaa

        hyvä yhteishenki ratkaisevan tärkeä, sen ansiosta on kivaa

        judo-opettajien kouluttaminen tarpeen

        ulkomaiset tähtivieraat olleet antoisia erityisesti tässä

        tarvitaan tietoa siitä, mitä pitää osata

Valmentajapäiviä leirien yhteyteen

        omien valmennettavien havainnointia

        lisäohjelmana luento valitusta aiheesta + valmentajille käytännön harjoittelua tatamilla

Henk.koht. valkuille kutsuja leireille

        kehityskeskustelu ev-koutsin kanssa: mitä judokani pitäisi kehittää

        oman valmennettavan tarkkailua

         avustavia tehtäviä treenien vedossa.

Tekniikan kausisuunnitelma

        seura vaatii suunnitelman harjoitustensa vetäjiltä

        liittovalmentaja vaatii urheilijoilta osana valmennussuunnitelmaa

        mallipohjia tarjolle

Aloittaminen yli 11-vuotiaana helpommaksi ja houkuttelevammaksi

        nuoremmat tuo lajiin isä tai äiti, tämän ikäiset valitsevat itse

        tuotteen  täytyy olla upee, makee, kilpailukykyinen ja trendikäs

        vaatimus koskee sekä itse judotreenejä että lajin markkinointia

        fb, twitter, youtube, sissimarkkinointi, vertaismarkkinointi, videot

        tehokkaan kamppailu- ja itsepuolustuslajin maine takaisin

        kehitetään ja tarjotaan muille lajiseuroille sivulajiksi

        usein sivulaji = tuleva päälaji

        yhä mahdollisuus päästä mukaan myös kilpailutoimintaan

        sopii myös isoille tytöille ja pojille

        jalansija pysyväksi kouluissa

        judolehti koulujen kirjastoihin

Parempia harjoituksia ja ammattivalmentajia seurojen yhteistyöllä

        A- ja B-nuorille & aikuisille sovitaan yhteiset randoriharjoitukset lähiseurojen kesken

        Piloteiksi Päijät-Häme ja pääkaupunkiseutu

        viikottaiset yhteisharjoitukset kirjataan liiton valmennussunnitelmaan

        tehostamisviikonloput ja samalla erilaisille ryhmille pidettävät alueleirit liiton kalenteriin

        ev-urheilijoilla velvoite osallistua
        jotta seurat pystyvät palkkaamaan ammattivalmentajia,  pitää kasvaa tai yhdistyä

        tai palkata yhteisiä valmentajia

        pilotit kehä kolmosen eteläpuolelle ja Tampereelle

        etsitään yhteistyön vastuuhenkilöt seuroista, he sopivat yhteistyöstä ja voimavarojen yhdistämisestä, liitto voi kutsua koolle alueelta ja fasilitoida keskustelua

Urheilijoiden sitouttaminen ev-ryhmiin

        Nimetyt ev-ryhmät tulosten perusteella

        Niihin pääsevillä määritellyt oikeudet ja velvollisuudet

        Ev-ryhmien ulkopuolelta ei pääse edustamaan maajoukkueeseen

Vanhempien sitouttaminen judoon ja seuraan

        vanhemmat tutustumaan judoon tatamilla

        infotilaisuudet, esim. Terve urheilija

        otetaan mukaan tekemään: kisajärjestelyihin, leirijärjestelyihin, kimppakyytirinkeihin, seuran juhliin

Sujuvuutta seuran sisäiseen yhteistyöhön

Seuran sisäisen viestinnän välttämättömimmät välineet

        säännölliset toimintapalaverit

        ajantasainen ilmoitustaulu, perinteinen tai elektroninen (palveluita löytyy)

        tatamiviestintä

Hyviä lisäosia

        kotisivuilla maksimiautomaatio

        somessa oma profiili

        ajantasainen sähköpostilista

        palautekanava

        salilla jaettavaa aineistoa vanhemmille, vierailijoille, uusille jäsenille

        hall of fame

Sääntöpaketissa paljon purtavaa

Viime vuodet ovat olleet sääntötulkintojen suhteen muuttuvaista aikaa. Meidät tuomarit, ottelijat ja valmentajat on aina vuodenvaihteessa yllätetty uusilla tulkinnoilla. Ennen olympialaisia  vuodenvaihde 2011-2012 rauhoitettiin eikä muutoksia esitetty. Isot kisat saatiin pidettyä tutuiksi tulleilla säännöillä. Tyyntä ennen myrskyä, olisi joku voinut sanoa. Olympialaisten jälkeen IJF julkaisi jälleen sääntöpaketin, jonka mukaan pitäisi tämä olympiadi käydä.

Kerron tässä ajatuksiani tuomarin näkökulmasta keskittyen kuuteen muutokseen: jalasta tarttumisen täyskieltoon, perusotteessa ottelemiseen, varoituksiin, rajoittamattomaan jatkoaikaan, ipponin kriteereihin ja yhden tuomarin järjestelmään. IJF:n perustelut kaikkiin muutoksiin ovat luettavissa Judoliiton www-sivulla uusien sääntöjen esittelyssä. Miksi sääntöjä piti sitten muuttaa?

Jalkaan tarttumisen suhteen tilanne on ollut sekava: joskus jalasta on saanut tarttua ja joskus taas ei. Säännöt olivat periaatteessa selvät, mutta poikkeuksia ja tulkinnanvaraisia tilanteita tuli liikaa: ”Tekikö tori kouchi-garin aidosti heittoa yrittäen vai ainoastaan jalkaan tarttuakseen?” Ensimmäisessä tilanteessa jalasta sai tarttua jatkoliikkeenä ja toisessa tapauksessa tuloksena oli jalkaan tarttujalle hansokumake. Jalasta sai tarttua myös silloin kun vastustaja otti ristikahvaotteen. Tuomarit joutuivat tämän tästä tarkastamaan videoilta, tekikö jalkaan tarttuja vastustajalleen ristikahvan oikeuttaakseen jalasta hyökkäyksen, vai ottiko vastustaja itse ristikahvan? Lopullinen päätös vaihteli tuomarikolmikon ja maton tarkkailijan mukaan. IJF:llä oli kaksi vaihtoehtoa: joko kieltää jalasta tarttumiset kokonaan tai sallia ne kokonaan. Jos jalasta tarttumiset olisi sallittu kokonaan, olisi palattu ajassa kymmenisen vuotta taaksepäin, jolloin ottelijat ottelivat kyyryssä vuoronperään kataotosheja yrittäen. Tätä ei haluttu, vaan jalasta tarttumiset pystyottelussa kiellettiin kokonaan. Säännön pitäisi selkeyttää tulkintoja,  helpottaa tuomarin työtä ja taata ottelijoille oikeudenmukaisemmat tuomiot.

Perusotteessa ottelemiseen kannustetaan tai oikeammin pakotetaan antamalla helpommin rangaistuksia epänormaaleista otteista, joita ovat samanpuoliset, hiha- ja  vyöotteet sekä ristikahvat. Näitä otteita saa pitää, jos niiden saamisen jälkeen tapahtuu välittömästi todellinen heittoon tähtäävä hyökkäys. Tulkinnanvaraista on taas, mikä on todellinen heittoon pyrkivä hyökkäys. IJF on antanut ohjeeksi, että ukella pitää olla mahdollisuus lentää selälleen todellisessa hyökkäyksessä. Tekniikat, joissa torin tarkoitus on saada uke ainoastaan kontilleen tatamiin, eivät täytä aktiivisuuden kriteeriä, ja näiden epänormaalista otteesta tehtävien tekniikoiden viljelijöitä rangaistaan shidolla. Perusotteessa molemmat kädet uken takissa ja pystyssä asennossa saa hakea hyökkäyksen paikkaa suhteellisen rauhassa lähes minuutin ajan. Vaarana tässä on, että voimme joutua seuraamaan toinen toistaan yksipuolisempia ja puuduttavampia ”nojailuotteluita”, jotka päättyvät neljän minuutin kohdalla toisen ottelijan saamaan passiivisuus-hansokumakeen. Säännön kuitenkin toivotaan tuovan takaisin selkeät ja isot perusheitot: harai-goshin, uchi-matan, seoi-naget ja ashibarait.

Ottelijan saamista varoituksista ei enää ei tule enää hyvityksiä vastustajan pistetilille. Viime vuosina on ollut vallalla valitettava trendi, jossa ottelu sujui seuraavasti: Ottelija hankki yukon tai wazarin, toinen teki pari hyvää yritystä, jotka johdolla ollut ottelija yritti kuitata vaikkapa polviseoinagella, joka  epäonnistui. Tämän seurauksena johdossa olevalle ottelijalle annettiin ensimmäinen shido valehyökkäyksestä. Tämän jälkeen häviöllä ollut ottelija saattoi pelata mukajudolla vastustajalleen toisen shidon, jolloin tilanne tasoittui. Saman ottelustrategian jatkuessa saattoi heittosuorituksen tehnyt ottelija joutua varoituksilla häviölle jopa minuutin kuluessa oman heittonsa onnistumisesta. Maalaisjärjen mukaan heittosuorituksen tehneen ottelijan olisi pitänyt voittaa, tekihän hän sen ainoan todellisen ja toimineen judotekniikan, mutta tuomarit eivät tajunneet/osanneet ottelua hänen eduksensa tuomita. Tämän vuoksi päätettiin kolmen ensimmäisen varoituksen painoarvoa pudottaa.

Edelleenkin tuomaria voi yrittää hämätä muka-aktiivisuudella, mutta mikäli tuomari varoituspuolelle lipsahtaa, ei virhe ole niin ratkaiseva kuin aiemmin. Varoitus voi ratkaista ottelun, jos se päättyy ilman suorituspisteitä. Silloin vähemmän varoituksia saanut voittaa.  Uudistuksen jalo tavoite saatetaan tällä saavuttaa – heittosuorituksen tehnyt on voitolla jopa kolmea varoitusta vastaan ja voittaa todennäköisesti ottelunsa. Säännön varjopuolesta on tosin saatu jo ensimakua alkuvuoden maailmancupeista: ensimmäisellä minuutilla heiton tehnyt ottelija passailee perusotteessa loppuajan – taitavasti ja taktisesti oikeaoppisesti, mutta katsojien kannalta mielenkiinnottomasti.

Rajoittamatonta jatkoaikaa on harrastettu aikoinaan painissa. Tukholman olympialaisista 1912 kuului seuraavaa: ”Painiotteluista tuli pitkiä, koska aikarajoitusta ei vielä tunnettu. Suomelle ensimmäisen painikullan voittanut Yrjö Saarela voitti tanskalais-vastustajansa kolmen tunnin 16 minuutin mittaisessa ottelussa. Tanskalaispainijan ihon aurinko oli polttanut. Venäjän Martin Klein ja Suomen Alpo Asikainen painivat 11 tuntia 40 minuuttia, kunnes venäläinen lopulta voitti. Se on yhäkin pisin olympialainen painiottelu mitä on koskaan käyty. (Lähde: ”http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=1007&artikel=5178918)

Periaatteessa idea on hyvä. Paras voittakoon, oli se sitten heittopisteen tehnyt tai varoituksen vastustajalleen ajanut. Heittopistevoitto on aina yksiselitteinen ja hieno päätös ottelulle, mutta jos ottelijat eivät saa paremmuuttaan ratkaistua toistaan heittämällä, pitää tuomarin tehdä se varoituksen antamalla. Kilpailutapahtumia ja otteluita yritetään saada tiiviimmiksi, joten tuomareita on ohjeistettu antamaan varoitus ja päättämään ottelu heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Ennätysten kirjaan ei judossa pisimmän ottelun tittelillä haluta päästä. Hantei eli tuomariäänestys haluttiin haudata, koska ristihanteit aiheuttivat kuulemma närää. Ottelun päätöksen olisi pitänyt aina olla yksiselitteinen eli  toisen ottelijan olisi pitänyt aina olla parempi liputuksessa 3-0. Ristihantein ja siitä seuranneiden tarkkailijan nuhteiden pelossa  jotkut tuomarit harrastivat moraalisesti arveluttavaa hanteiden sopimista lippuja kulmatuomarille luovuttaessaan, joko supisemalla tai muuten viestittämällä. Nyt tämä kikkailu jää onneksi historiaan.

Ipponin kriteereitä on toisaalta tiukennettu, toisaalta löysennetty. Ipponin saadakseen pitää alastulon olla ”vanhanajan ippon” – kunnon jysäys suurimmaksi osaksi selälleen. Toisaalta taannoin esille tuotu superippon on tekemässä paluuta: hieman ylimenevät mutta komeat  laajakaariset heitot, joissa uke tulee alas yli kiertäen kyljelleen, arvostellaan ipponeksi. Ipponin kriteerin tiukentuessa pitää viime vuosina vallalla olleet euroipponit, nopeat rullaavat alastulot selälleen, tuomita wazareiksi. Toiveena on, että täten judoyleisö saa komeampia ja sykähdyttävämpiä judoelämyksiä.

Yhden tuomarin järjestelmästä puhuttaessa kisajärjestäjät hykertelevät käsiään, kun uskovat päivästä selvittävän puolella tuomarimäärällä nykyiseen verrattuna ja siten syntyvän säästöä tuomareiden kuluissa.  IJF:llä eräs peruste yhdelle tuomarille on esteettinen: yksi tuomari näyttää paremmalta kuin kolmikko. Lisäksi IJF:n kisoihinn valittavat tuomarit ovat maailman parhaimmistoa, joten he pärjännevät matolla yksinään. Noille harvoille IJF:n kisaan valituille tuomareille maksetaan kulut: matkat, majoitukset ja päivärahat, kuulemma 100 euroa päivässä, sen sijaan, että kisaan osallistuvan tuomarin liitto maksaisi kulut. Tuomarien määrässä IJF:n linja menee painin kanssa yksiin, vaikka tekniikoissa lajien välille halutaan tehdä selvä pesäero. Yksi tuomari tuomitsee matolla ja pari tuomaria siunaa/muutattaa päätökset maton reunalta video hidastusten ja takaisinkelauksien avulla. Yhden tuomarin järjestelmää ei ole vielä otettu käyttöön Suomessa, koska ottelua tallentavia videolaitteistoja pitäisi varmuuden saamiseksi olla kutakin tatamia kohden ainakin parissa eri kulmassa. Tätä resurssia ei vielä haluta sysätä järjestäjien niskoille. Toisaalta joku voi sanoa, että onhan esim. Virossa jo iät ja ajat pärjätty junnukisoissa yhdellä tuomarilla  ilman videota. Miksei siis Suomessa?

Kolmen tuomarin järjestelmää pidetään edelleenkin ottelijoiden oikeusturvan kannalta parhaimpana. Kolmen tai tarkkailijan mukana ollessa jopa neljän eri kulmissa olevan silmäparin uskotaan näkevän tilanteet parhaiten, jos eri kulmista kuvaavaa videolaitteistoa ei ole käytössä. Yhden tuomarin järjestelmään siirtymistä Suomessa on jarruttanut maailmalla käytössä ollut kolmen tuomarin järjestelmä. Yksinäiseksi päätöksentekijäksi oppineella tuomarilla kun ei kolmikon yhteispeli ole ottanut sujuakseen – ja se yhteispeli on ollut kaikkein tärkein ja palkitsevin asia tuomaroinnissa. Yhden tuomarin huseeratessa matolla kasvaa tehtävän vaativuus: rajatilanteissa pitää itse päättää lähtikö tekniikka sisältä vai ulkoa, kun päätöksen siitä teki aiemmin kulmatuomari.  Toisaalta se voi myös helpottua, kun enää ei tarvitse välittää kulmatuomareiden virheellisistä viittailuista, vaan katseen voi suunnata tarkkailevaan tuomariin tai kuunnella korvanapista muutosehdotusta. Suomi ei voi jättäytyä kolmen tuomarin systeemiin, mikäli yhden tuomarin systeemi otetaan kaikkialla muualla käyttöön. Meidänkin on kehitystä seurattava. Mikä olisi siis sopiva tuomarimäärä kisoissa? Jos yksi tuomari on matolla, yksi tai pari tuomaria tarkkailijoina, tarvitaan vielä ainakin kaksi tuomaria leporeserviin, jotta tauot pysyisivät sopivina ja tarkkaavaisuus huipussaan jokaisessa ottelussa.  Raakana arviona tarvittaisiin siis yhteensä viisi tuomaria tatamia kohti nykyisen kuuden sijaan. Tämä laskelma pätee uusien määräyksien mukaisiin noin kahdeksan tunnin kilpailuihin. Selvästi lyhyempinä päivinä tuomareita voi olla vähemmän. Milloin Suomessa sitten otellaan yhden matolla olevan tuomarin valvonnassa? Tällä hetkellä keräämme kokemuksia kansainvälisistä kilpailuista, ja päätökset tehdään niiden perusteella. Uskoisin, että yhden tuomarin järjestelmään mennään Suomessakin vielä tänä vuonna ainakin osassa kilpailuista. Muistutettakoon kuitenkin vielä, että tämä uudistus vaatii videolaitteistoja, kuvaajia ja tietokoneita. Katsotaan  millaiseen päätökseen vielä päädytään.

Veli-Matti Karinkanta
Kirjoittaja on IJF:n  A-tuomari

Valmentajarulettia

Paljon on hikeä virrannut tatameilla siitä kun valmennusvaliokunta viimeksi lähestyi judoyhteisöä kertomalla valmennuksen ajankohtaisia kuulumisia. Uuden päävalmentajan valinta on asia, joka on varmasti herättänyt kysymyksiä.

Useat  meitä kiinnostaneista ulkomaisista valmentajaehdokkaista ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa tehtävään mutta halunneet siirtää lopullista päätöksentekoa myöhemmäksi. Syynä tähän on todennäköisesti ollut usean muun maan avoin hakutilanne. Se että meillä ei ole vielä päävalmentajaa, ei ole poikkeuksellista. Ainakin Englannin ja Saksan tilanne on avoin, ja Itävaltakin sai valintansa tehtyä vasta vuoden alussa.

Olemme edelleen aktiivisesti yhteydessä ehdokkaisiin. Tavoitteenamme on, että päävalmentaja on valittuna syksyyn mennessä, jolloin valmistautuminen tulevaan olympiakarsintaan alkaa. Kuluva kevätkausi viedään läpi järjestelyin, jotka nojaavat pitkälle oto-valmentajien panokseen. Erikseen on syytä mainita Jaakko Saaren panos liittovalmentajana, mitä ilman viime ja kuluvan vuoden läpivienti olisi ollut erittäin vaikeaa.

Valmennusvaliokunnan johdossa on myös tapahtunut muutoksia. Juhani Tanayama otti vastaan puheenjohtajan tehtävät ja allekirjoittanut jatkaa valiokunnan jäsenenä. Juhanilla on kokemusta taloudellisesta ja yleisestä suunnittelusta joita molempia joudutaan vahvistamaan valmennusvaliokunnan työskentelyssä. Eikä sekään liene haitaksi, että Juhani on pitkän linjan judoka, joka käy nykyäänkin ohjaamassa harjoituksia. Tehtävien vaihtoon ei liity sen suurempaa dramatiikkaa, ja uskon sen palvelevan kokonaisuutta.

Kevään aikana on syytä herättää keskustelua siitä, teemmekö tarpeeksi hyvin ja päämäärähakuisesti niitä asioita, joilla olympiakulta saavutetaan. Kysymys koskee sekä Judoliittoa, seuroja että yksittäisiä urheilijoita. Siitä lisää myöhemmin.

Esa Kakko

Kirjoittaja on Judoliiton hallituksen ja valmennusvaliokunnan jäsen.

Paperilta käytäntöön

Syyskokous hyväksyi Suomen judon uuden strategian vuosiksi 2013-2020. Nyt olemme ottaneet ensimmäisen ison askeleen ja on aika ryhtyä käytännön työhön. Tähän tarvitaan mukaan koko judoväki: kaikki seurat sijaintiin ja kokoon katsomatta, jokainen seuraihminen ikään ja sukupuoleen katsomatta, kaikki joilla on halu olla mukana saavuttamassa yhteinen tavoitteemme, olympiakulta.

Strategian vahvasta kilpailullisesta näkökulmasta huolimatta tarvitsemme kaikkea judotoimintaa, joka oikein tehtynä tukee myös strategiaamme: muksujudo, kuntojudo, katatoiminta, sovellettu judo jne. Tarvitsemme nyt myös paljon sitä kuuluisaa yhteen hiileen puhaltamista – seurojen, valmentajien, seuraihmisten ja alueiden ihmisten puhaltamana. Kuten strategiassa todetaan: “Yhteistyöstä koituu suurempi ilo ja hyöty kuin minkä saa pitämällä kiinni vain omasta edustaan.”

Strategiasta poimittuja käytännön toimenpiteitä seuroilla:
*harjoittelu Judokan urapolun suuntaiseksi
* nuorten judopassi käyttöön tukemaan urapolkua
*vyöjärjestelmän tarkastelu -> hyvä järjestelmä tukee urapolkua
* ammattimaisuuden mahdollisuuksien tarkastelu omassa seurassa tai yhdessä naapuriseurojen kanssa
*parhaat valmentajat junioriryhmille
* yhteistyö muiden lajiseurojen kanssa
* tarjotaan judoa aktiivisesti myös sivulajiksi. Usein sivulaji = tuleva päälaji
* lisää markkinointia yli 11-vuotiaille, harrastuksensa itse valitseville lapsille ja nuorille
*seurojen yhteistyönä viikottaiset yhteiset randoriharjoitukset lähialueen tavoitteellisesti harjoitteleville nuorille ja aikuisille.
* kilpailujen tarkastelu, jotta aloittelija pääsee helpommin mukaan
*keskinäinen viestintä avoimeksi ja toinen toistaan arvostavaksi
* uskomme omiin ja toistemme mahdollisuuksiin

Nyt pyydänkin kaikkia seurajohtajia ja -valmentajia ottamaan yllä mainitut asiat kuluvan vuoden viimeisessä kokouksessa tai seuraihmisten tapaamisessa esille ja pohtimaan, miten näitä lähdetään meidän seurassa työstämään.

Kaikkiin yllä mainittuihin ja muihinkin asioihin saa apuja ja neuvoja Judoliiton toimistosta, luottamus- ja oto-henkilöiltä sekä allekirjoittaneelta. Seuran omassa keskustelussa voi soveltaa myös Judoliiton ehdottamaa raamia seuran strategiapalaverille.

Rohkeasti kysymään ja selvittämään!

Esa Niemi

Kirjoittaja on Judoliiton uusi puheenjohtaja.
esa.niemi@niemi.fi puh: 0400-452 400

Strategiateksti on kokonaisuudessaan luettavissa Judoliiton nettisivuilta.