Rio ohoi!

Kaksivuotinen olympiakarsinta alkoi viime viikonloppuna Madridissa, ja ensimmäiset pisteet kolahtivat Samuli Viitasen ja Jaakko Allin tilille.

Karsinnan ensimmäiseen vuoteen lähdetään laajalla rintamalla, 13 urheilijan voimin. He ovat Jaana Sundberg ja Valtteri Jokinen Riihimäen Judoseurasta, Vadud Balatkhanov Suomen Kamppailu-urheilijoista, Antti Virta Oulun Judokerhosta, Eetu Laamanen, Juho Reinvall ja Samuli Viitanen Tampereen Judosta, Satu Lehikoinen ja Katri Kakko Lahden Judoseurasta, Anni Ikälä Lappeenrannan Kamizasta, Tea Laakkonen Siuntion Keidokanista sekä Laura Jauhiainen ja Jaakko Alli Helsingin Meidokanista.

Mukana on niin kokeneita ja kypsiä urheilijoita kuin hyvässä kehitysvauhdissa olevia nuoria. Joukosta Jaana Sundberg on viime vuoden kuluessa asettunut maailman kärkiviisikkoon omassa painoluokassaan. Muut lähtevät kisaan taaempaa, melko tasa-arvoisessa lähtöasetelmassa. Voisimme saada aikaan jännittävän ja yllätyksellisen vedonlyönnin siitä, ketkä heistä ovat kahden vuoden kuluttua pistetaulukossa korkeimmalla. Kaksi vuotta riittää suureenkin loikkaan, ja Jaana Sundberg on osoittanut, että kehitysharppaus on mahdollinen myös kolmekymppiselle.

Joku saattaa ihmetellä, miksi ryhmässä on useita urheilijoita samoista painoluokista. Toisinaan kuulee katsomoissa vaadittavan, että edustusjudokan pitäisi olla loistavan ylivoimainen kotimaassaan.

Ajatus tällaisesta kotikentän sankarista voi tuntua viehättävältä, mutta ihanteellinen tilanne on pikemminkin päinvastainen. Meidän kannattaa toivoa parhaille ottelijoillemme mahdollisimman kovaa kotimaista vastusta sekä harjoituksiin että kilpailuihin. Suuri osa menestyneimmistä judokoistamme on kasvanut painoluokissa, joissa on käyty sitkeää ja tasaväkistä kamppailua sarjan kärkipaikasta ja pääsystä arvokisajoukkueisiin. Keskinäinen kiritys nostaa koko ryhmän korkeammalle tasolle kuin kukaan yksinään pääsisi. Usein kovimmat judokat ovat kovia siksi, että heillä on kotimaassa kovaa vastusta.

Niinpä päävalmentaja Pascal Tayot on harkinnut viisaasti kannustaessaan karsinnan alkuvaiheeseen useita motivoituneita ja tasaväkisiä urheilijoita samoista sarjoista. Ei ole tarpeen päättää kahta vuotta ennen kisoja, kuka on se hevonen, jolla ratsastetaan olympialaisiiin. Annetaan urheilijoiden ratkaista se urheilemalla.

Tulos toki alkaa ratketa jo ennen maalia. Ryhmän kokoonpano muokkautuu matkan varrella tulosten ja sitoutumisen mukaan. Toiseen karsintavuoteen jatkavat ne, joilla ensimmäisen vuoden menestyksen perusteella on mahdollisuus edetä olympialaisiin asti. Muut voivat kääntää tähtäintä ja ottaa vauhtia uuteen päämäärään.

Valmennuksesta on muitakin uutisia kerrottavaksi. Päijät-Hämeen uudeksi akatemiavalmentajaksi on kiinnitetty Otto Favén.

Päijät-Hämeen urheiluakatemia ilmoitti vuoden alussa, että sen rahat ovat loppumassa ja että akatemian judovalmentajan toimi joudutaan lopettamaan. Päijät-Hämeen judovalmennuksen muut rahoittajat Judoliitto ja Pajulahden urheiluopisto eivät pystyneet täyttämään aukkoa omilla rahoillaan, niin että Arto Raekorven työpaikka akatemiassa olisi voinut säilyä.

Kun kaikki osapuolet kuitenkin halusivat ammattivalmennuksen jatkuvan alueella, tilanteeseen löytyi seuraava ratkaisu: Judoliiton alle 18-vuotiaiden maajoukkuevalmentaja Otto Favén siirtyy Tampereelta Päijät-Hämeeseen, ja tehtävät yhdistetään. Myös paikalliset seurat lähtivät omalla rahoituspanoksellaan tukemaan järjestelyä. Tällä tavalla Judoliiton valmennuskulujen kokonaissumma ei juuri kasva, mutta kaikilla strategiassa sovituilla keskittämisalueilla pysyy palkattu valmentaja. Tampereen akatemiavalmennusta alkaa Favénin jälkeen hoitaa osa-aikaisena tuntityöläisenä Tapio Mäntymäki.

Toivotan molemmille tarmoa ja menestystä tehtävässään. Arto Raekorpea kiitän pitkästä judotyöstä ja toivon sen jatkuvan uudella tavalla.

Vaihdoksesta pidetään  urheilijoille ja muille kiinnostuneille vartin mittainen tiedotustilaisuus Pajulahden Nikulahallin tatamilla lauantaina 7.6. klo 9.40 alkaen. Paikalla ovat myös valmentaja Otto Favén ja Päijät-Hämeen urheiluakatemian valmennuskoordinaattori Johanna Ylinen. Tervetuloa!

Annikka Mutanen

Kirjoittaja on Judoliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtaja

Mainokset

Irtosimme telineistä

Strategian ensimmäiset käytännön askeleet on otettu. Niistä suurin on uuden päävalmentajan, Pascal Tayot’n palkkaaminen Suomen judon luotsiksi.

Tayot on nyt ehtinyt parin kuukauden ajan tutustua valmennettaviinsa ja Suomen judokenttään. Hän esittelee toimintasuunnitelmansa henkilökohtaisille ja seuravalmentajille Tampereen Euroopan-cupin yhteydessä pidettävässä valmentajatapaamisessa lauantaina 21.9. otteluiden päättymisen jälkeen. Kaikki urheilijoiden henkilökohtaiset ja seuravalmentajat ovat tervetulleita tilaisuuteen.

Tayot’n mukaan keskeinen menestyksen avain on yhteistyö ja yhdessä harjoittelu. Sitä on ryhdytty tehostamaan myös alueellisesti, Tayot’n toimipaikan Tampereen lisäksi ainakin Päijät-Hämeessä ja Helsingissä. Päijät-Häme on perustanut ohjausryhmän, joka huolehtii Pajulahdessa ja Lahdessa pidettävien harjoitusten koordinoinnista. Helsingin seuravalmentajat sopivat Helsingin leirillä pidetyssä tapaamisessa, että aikuisten, A- ja B-nuorten yhteiset randoriharjoitukset pidetään tänä syksynä tiistaisin Herttoniemessä ja torstaisin Maunulassa. Koulutuspäällikkö Sanna Pyykönen ottaa edelleen vastaan tietoa eri alueiden säännöllisistä yhteisharjoituksista. Tiedot ajoista ja paikoista kootaan yhteen ja julkaistaan syksyllä.

Muutakin on tekeillä strategian askelmerkkien suuntaan.Seura- ja liittovaikuttajien yhteisessä strategiapäivässä toukokuussa yhdeksi avainalueeksi nousi tekniikan osaaminen ja opettaminen. Hallituksen kesäkokous päätti jatkossa järjestää valmentajapäiviä, joissa keskitytään myös tekniikkaharjoittelun kehittämiseen. Ensimmäinen on valmisteilla ev-ryhmien joululeirin yhteyteen Varalaan.

Seurajohtajat ja -toimijat ovat tervetulleita omille teemapäivilleen Tampereelle lokakuussa. Tapahtumasta starttaa myös seurakehittämisohjelman kolmas, terästetty kierros, jolle voi hakea mukaan syyskuun loppuun saakka.

Uusien, liikunnallisesti vahvojen nuorten rekrytoimiseksi on pantu kehitteille sivulajikonsepti. Judo on ollut viime vuosina kysytty sivulaji erilaisissa palloiluseuroissa. Judoa kannattaa myös myös tarjota sellaiseksi, koska sivulaji voi monipuolisesti liikunnallisella urheilijalla helposti vaihtua päälajiksi. Vetäjille ja seuroille on kehitteillä on ohjepaketti, jonka auttaa sivulajijudon vetämisessä ja hinnoittelussa. Jos sinulla on kokemusta ja näkemystä judotreenien vetämisestä sivulajina, ota yhteyttä työryhmän vetäjään Henry Lipposeen ja tule mukaan kehittämään konseptia.

Testattavaksi otetaan syksyn kisoissa myös uudenlainen kilpailujärjestelmä C-junnuille ja sitä nuoremmille lapsille. Jotta judokilpailuihin osallistuminen ja sopivan tasoisen vastuksen saaminen helpottuisi eri ikäisinä aloittaneilla junnuille, kokeillaan uudenlaista sarjajakoa. Testikisoissa ei ole kiinteitä paino- eikä ikäluokkia, vaan kuhunkin sarjaan otetaan poolillinen tai tuplapoolillinen ottelijoita punnitun ottelupainon perusteella. Lisäksi sarjajakoon vaikuttaa vyöarvo. Uutta systeemiä kokeillaan c-junioreilla ja sitä nuoremmilla lapsilla. Tämä voi tuoda vaihtelua ja tasoa myös pidempään kilpailleiden lasten sarjoihin. Jos olet halukas kokeilemaan tätä omissa kisoissasi, ota yhteyttä Judoliiton toimistoon ja pyydä lisää tietoa.

Judon imagon terävöittäminen on tavoitteena, kun judoliiiton nettisivut uudistuvat syksyllä. Tarkoituksena on tuoda entistä näyttävämmin esiin sitä kiehtovaa judotaitoa ja -voimaa, joka saa ihmisen lentämään ja judokan hyvälle mielelle. Sivujen sisältö ja rakenne on suunniteltu avatutumaan perusjudokalle ja uuden urheiluharrastuksen etsijälle. Myös judon hevijuuserit ja työmyyrät löytävät tarvitsemansa tiedot.

Sosiaalinen media on nopeuttanut ja monipuolistanut judouutisointia ja -viestintää. Judoliitto, seurat ja judokat ovat ottaneet Facebookin tehokäyttöön, ja pikkuhiljaa Twitteriinkin on alkanut rakentua suomalaista judoyhteisöä. Ykköstykkimme Jaana Sundberg ja Valtteri Jokinen ovat ryhtyneet twiittaamaan kuulumisia kisoista ja harjoituksista. Liity sinäkin visertäjiin ja pane seurantaan vaikkapa nämä tilit:

@JaanaSun

@JokinenValtteri

@petteripohja

@tomijii

@EsaVakkilainen

@Plehdes

@AMutanen

@judoliitto

Listaa saa jatkaa!

Tarmoa ja hyvää potkua kaikille syksyn ponnistuksiin.

Annikka Mutanen

Kirjoittaja on judoliiton hallituksen jäsen ja viesintävaliokunnan puheenjohtaja.

Miten nuoret pidetään?

Melkein 50 seura- ja liittovaikuttajaa kokootui viikko sitten Pajulahteen ratkomaan suurta kysymystä: miten saadaan lisää treenaajia A-nuoriin ja aikuisiin.

Emme mieti tätä yksin. Koko urheiluseuratoiminnassa käy kato 15 ikävuoden tienoilla. Suomen 12-vuotiaista yli 60 prosenttia harrastaa liikuntaa seuroissa vähintään kerran viikossa, mutta 18-vuotiaista enää 30 prosenttia. Sporttirekisterin judokoista puolet on alle 13-vuotiaita, viidennes 13-23-vuotiaita ja kymmenesosa 23-33-vuotiaita.

Miten pienestä joukosta silloin kasvavat olympiavoittajat? Mistä heille löytyvät harjoituskaverit? Mistä tulevat uudet vetäjät, valmentajat ja lajin kehittäjät, jos judo on vain lasten harrastus?

Kysymys on meille kohtalokkaampi kuin useimmille muille yksilölajeille. Judo on laji, jota ei voi harjoitella yksin. Menestymiseen tarvitaan joukkue. Judoka voi edistyy vain jos hänellä on riittävästi hyviä harjoituskavereita. Mitä korkemmalle tasolle hän nousee, sitä parempia ja monipuolisempia pitää treenivastustajienkin olla.

Tähän haasteeseen etsittiin pienryhmissä ratkaisuja eri kulmista. Noudatimme kurinalaista työtapaa, jossa ensin määriteltiin ongelma, nykytila ja tavoitetila. Tältä pohjalta listattiin lopuksi ratkaisuja, joilla tavoitetilaan päästään.

Näistä runsaista pohdinnoista on mahdotonta kirjata tänne kaikkea, joten olen listannut tekstin loppuun ainoastaan loppuistunnossa esitetyt toimenpiteet. Jokainen seura ja judoka voi toteuttaa niitä harkintansa mukaan ja kehitellä eteenpäin. Judoliiton hallitus käsittelee strategiapäivän antia kesäkokouksessaan ja pyrkii omaltaan osaltaan panemaan toimeen esitettyjä ehdotuksia.

Päivän tärkeää antia oli myös innostunut ajatustenvaihto itsessään. Osallistujilla oli sydän ja mieli mukana. Uusia ajatuksia tarvitaan, ja keskustelua niistä voi jatkaa myös tässä blogissa.

Annikka Mutanen

Kirjoittaja on judoliiton hallituksen jäsen

Strategiapäivän suosituksia 5.5. 2013:

Lopettamisen ehkäisemiseksi tarvitaan 11-15-vuotiaille onnistumisen tuntemuksia

        tämän ikäiset odottavat vetäjältä:

        substanssia

        kuria ja järjestystä

        hyvää fiilistä, innostavaa otetta

        myönteistä palautetta

         rooleja myös apuvetäjänä, kisatoimitsijana, someviestinnän tekijänä

Osaamista judon opettamiseen

millaista 11-15-v harjoittelun oltava, jotta B-nuorten ev-ryhmään tullessa osaaminen riittää?

        oltava hauskaa ja monipuolista

        motivaatiolle tärkeä on jatkuvan edistymisen tunne

        ryhmissä monen tasoisisa harjoittelijoita → tarvitaan apuopettajia

        tähän ryhmään tarvitaan taitavimmat vetäjät

        jotta niitä saadaan, homman täytyy olla arvostettu

        arvostusta tarvitaan seurasta, liitosta, dan-kollegiosta

        nimellinenkin korvaus sitouttaa

        hyvä yhteishenki ratkaisevan tärkeä, sen ansiosta on kivaa

        judo-opettajien kouluttaminen tarpeen

        ulkomaiset tähtivieraat olleet antoisia erityisesti tässä

        tarvitaan tietoa siitä, mitä pitää osata

Valmentajapäiviä leirien yhteyteen

        omien valmennettavien havainnointia

        lisäohjelmana luento valitusta aiheesta + valmentajille käytännön harjoittelua tatamilla

Henk.koht. valkuille kutsuja leireille

        kehityskeskustelu ev-koutsin kanssa: mitä judokani pitäisi kehittää

        oman valmennettavan tarkkailua

         avustavia tehtäviä treenien vedossa.

Tekniikan kausisuunnitelma

        seura vaatii suunnitelman harjoitustensa vetäjiltä

        liittovalmentaja vaatii urheilijoilta osana valmennussuunnitelmaa

        mallipohjia tarjolle

Aloittaminen yli 11-vuotiaana helpommaksi ja houkuttelevammaksi

        nuoremmat tuo lajiin isä tai äiti, tämän ikäiset valitsevat itse

        tuotteen  täytyy olla upee, makee, kilpailukykyinen ja trendikäs

        vaatimus koskee sekä itse judotreenejä että lajin markkinointia

        fb, twitter, youtube, sissimarkkinointi, vertaismarkkinointi, videot

        tehokkaan kamppailu- ja itsepuolustuslajin maine takaisin

        kehitetään ja tarjotaan muille lajiseuroille sivulajiksi

        usein sivulaji = tuleva päälaji

        yhä mahdollisuus päästä mukaan myös kilpailutoimintaan

        sopii myös isoille tytöille ja pojille

        jalansija pysyväksi kouluissa

        judolehti koulujen kirjastoihin

Parempia harjoituksia ja ammattivalmentajia seurojen yhteistyöllä

        A- ja B-nuorille & aikuisille sovitaan yhteiset randoriharjoitukset lähiseurojen kesken

        Piloteiksi Päijät-Häme ja pääkaupunkiseutu

        viikottaiset yhteisharjoitukset kirjataan liiton valmennussunnitelmaan

        tehostamisviikonloput ja samalla erilaisille ryhmille pidettävät alueleirit liiton kalenteriin

        ev-urheilijoilla velvoite osallistua
        jotta seurat pystyvät palkkaamaan ammattivalmentajia,  pitää kasvaa tai yhdistyä

        tai palkata yhteisiä valmentajia

        pilotit kehä kolmosen eteläpuolelle ja Tampereelle

        etsitään yhteistyön vastuuhenkilöt seuroista, he sopivat yhteistyöstä ja voimavarojen yhdistämisestä, liitto voi kutsua koolle alueelta ja fasilitoida keskustelua

Urheilijoiden sitouttaminen ev-ryhmiin

        Nimetyt ev-ryhmät tulosten perusteella

        Niihin pääsevillä määritellyt oikeudet ja velvollisuudet

        Ev-ryhmien ulkopuolelta ei pääse edustamaan maajoukkueeseen

Vanhempien sitouttaminen judoon ja seuraan

        vanhemmat tutustumaan judoon tatamilla

        infotilaisuudet, esim. Terve urheilija

        otetaan mukaan tekemään: kisajärjestelyihin, leirijärjestelyihin, kimppakyytirinkeihin, seuran juhliin

Sujuvuutta seuran sisäiseen yhteistyöhön

Seuran sisäisen viestinnän välttämättömimmät välineet

        säännölliset toimintapalaverit

        ajantasainen ilmoitustaulu, perinteinen tai elektroninen (palveluita löytyy)

        tatamiviestintä

Hyviä lisäosia

        kotisivuilla maksimiautomaatio

        somessa oma profiili

        ajantasainen sähköpostilista

        palautekanava

        salilla jaettavaa aineistoa vanhemmille, vierailijoille, uusille jäsenille

        hall of fame

Hengen asia

Kesä on ohi ja olympialaiset takana. Kisat olivat hienot, mutta aina niillä on yksi kiusallinen sivuvaikutus. Kerran neljässä vuodessa Suomen sohvaperunat ja heidän johtajansa nousevat vaatimaan urheilullisia oikeuksiaan. Suomalaisten urheilijoiden on tuotava heille mitaleita. Kun niitä ei nyt tuntunut tulevan tarpeeksi, alkoi kovaääninen valitus: Kisoihin oli lähetetty huonoja urheilijoita, jotka kaiken lisäksi antoivat liian iloisia lausuntoja surkeiden suoritusten jälkeen. Valittajien mielestä “turistit” olisi pitänyt jättää kisoista kotiin.

Tälle porukalle on sattunut väärinkäsitys. Olympiakisat on keksitty urheilijoita ja urheilemista varten, ei siksi että muut saisivat velloa kansallistunteessa. Toki olympialaiset ovat myös massiivinen viihdetapahtuma. Ajatellaan siis asiaa yleisön kannalta. Jospa olympialaisiin tosiaan osallistuisivat vain ne, joilla on todennäköisin mahdollisuus voittaa kultamitali. Mukana olisi viisi tai kymmenen urheilijaa lajia ja sarjaa kohti. Sellaisia kisojako olisi hauskempi katsoa? En usko.

Suomen joukkueen urheilijat, judokat mukaan lukien, ovat omalla työllään ja tuloksillaan ottaneet paikan siinä maailman parhaimmistossa, joka kisoihin kuuluu. He ovat erinomaisia urheilijoita. Mikäli näitä intohimoisesti harjoittelevia, suorituskykynsä rajoja venyttäviä ihmisiä halutaan auttaa pääsemään kaikkein parhaimpaansa, miten se voidaan tehdä? Ei ainakaan pelolla ja häpeällä, kivittämällä julkisesti silloin kun kovimmassa paikassa ei tule kauden parasta tulosta.

Entinen pika-aituri Manuela Bosco kirjoitti tästä tunteikkaassa puheenvuorossaan Helsingin Sanomissa ja osui ytimeen ehdottamassaan parannuskeinossa. Bosco vaati, että urheilu pitää ymmärtää yhteisenä leikkinä.

Juuri leikkiähän urheileminen on. Sitä ei tehdä hyödyn vuoksi vaan sen itsensä tuottaman ilon tähden. Urheilussa nautinnollisinta on heittäytyminen leikin pyörteisiin niin että oma itse ja muu maailma unohtuu. Ken uskaltaa heittäytyä, pystyy asioihin, joihin ei muuten koskaan pysty.

Tässä uskaltamisessa voimme kaikki auttaa, etenkin judokat toisiamme. Voimme arvostaa yrittämistä ja kannustaa eteenpäin silloin kun yritys ei heti onnistu. Voimme tukea kaiken kokoisia urheilijoita uskomalla heihin ja heidän mahdollisuuksiinsa. Se auttaa heitä uskomaan itseensä.

Ystäväni Kati Lüthje on kertonut pienen tarinan aiheesta. Kati otteli 2000-luvun alussa PM-kisojen mitalimatsissa, kun joukkuetoveri Jukka Oratuomi huusi laidalta: “Sinä jaksat, sinulla on parempi kunto!”  Kati muisteli, kuinka paljon hyötyä tuosta kannustuksesta oli. “Tiesin sen itsekin, mutta auttoi hirveästi, kun joku sanoi sen ääneen.”

Itse hakeuduin usein Finnish Openissa ja muissa kotimaan isommissa kisoissa ennen matseja vaihtamaan pari sanaa Jukka Nahkurin kanssa. En siksi, että olisin hakenut hyviä neuvoja vaan koska vaistosin Jukasta aidon luottamuksen siihen, että  pärjään tatamilla. Sen takia juttelu hänen kanssaan rauhoitti ja antoi itseluottamusta.

Kun aloin päästä maajoukkueen mukana kansainvälisiin kisoihin pohjolan ulkopuolelle, hävisin pitkään kaikki otteluni. Kerran totesin kisan jälkeen nolona päävalmentaja Seppo Myllylälle, että taas tämä meni näin. Siihen Myllylä totesi ykskantaan ja enempää selittämättä: “Kyllä se vielä iloksi muuttuu.”  Tuo huoleton ja hätäilemätön lausahdus oli vaativalta valmentajalta tärkeä luottamuksen osoitus, kun tulosrivi oli vielä karu.

En muista juuri saaneeni Myllylältä henkilökohtaisia neuvoja, mutta kerran hän lateli totuuden, joka sisälsi minun kohdallani voittamisen avaimen. Olin jälleen hävinnyt molemmat otteluni ja yritin esittää ujon analyysin tekemistäni virheistä. Myllylä kuunteli kärsimättömän näköisenä ja sanoi sitten:

“Matsissa voi tehdä monta virhettä ja silti voittaa. Voi tehdä virheitä ja voittaa jopa parempansa – jos vain haluaa tarpeeksi voittaa.”

Joukkuetoverit näyttivät voitontahdossa mallia, etenkin Jaana Ronkainen ja Jorma Korhonen äärimmäisen määrätietoisissa arvokisaesityksissään. Molemmat voittivat 1989 Euroopan mestaruuden ja muina vuosina himmeämpiä EM-mitaleita. Kysyin tänä kesänä Jaanalta, mikä oli hänen fokusoituneen ottelemisensa salaisuus. Jaanan mukaan se oli hullu usko siihen, että hän, pohjan perukoilla Oulussa melkein oman onnensa nojassa harjoitteleva tyttö, on Euroopan paras.

Jorma Korhonen puolestaan kertoi Judolehden haastattelussa, että kisaan mennessään hän ei pannut painoa kenenkään vanhoille saavutuksille. Hänen ajatuksissaan entiset mestarit olivat historiaa ja uudessa kisassa kaikki mahdollista. Jorkki toisti myös neuvon, jota olen kuullut häneltä niin  kauan kuin olen hänet tuntenut: “Pitää uskoa omaan tekemiseen.”

Jotkut asiat ovat voineet muuttua noista päivistä mutta tämä ei ole muuttunut eikä muutu: Urheilussa menestyminen on yhtä paljon hengen kuin ruumiin asia. Kasvatetaan yhdesssä sitä henkeä. Uskalletaan heittäytyä leikkiin, luotetaan toistemme mahdollisuuksiin eikä koskaan häpäistä ketään siitä hyvästä, että hän on uskaltanut yrittää.

Annikka Mutanen

Kirjoittaja on Judoliiton hallituksen jäsen ja entinen urheilija.

Yhteistä hyvää vai nyrkkiä naamaan

Olympiakulta. Sitä kohden rakennetaan nyt Suomen judon uutta strategiaa  vuoteen 2020.  Tavoite on selkeä, innostava ja tarpeeksi korkealla näyttääkseen toiminnalle suuntaa. Visio on kirkas kuin Pohjantähti.

Mutta onko se samalla nyrkki naamaan niille harrastajille, jotka eivät voi omalla kohdallaan haaveilla olympiakisoista? Onko tarkoitus, että kaikki resurssit satsataan muutamaan urheilijaan ja muu judoväki unohdetaan? Tämä pelko lausuttiin julki  kevätliittokokouksessa, joka pidettiin SM-kisojen yhteydessä Lappeenrannassa.

Vastaus on jyrkkä ei. Tuolla tavalla visiomme ei kanna kauaksi. Ajatus on päinvastainen: Pitkäjänteinen ojentautuminen kirkkaimpaan tavoitteeseen ohjaa tarjoamaan parempaa judoharjoittelua kaikille. Lapsille se tarkoittaa innostavaa, fyysisesti monipuolista liikuttamista ja  teknisesti osaavaa ohjausta. Nuoria se ei polta loppuun, koska tavoitteet ovat kauempana kuin B-nuorten SM-kisoissa. Tavoite on, että missä vain seurassa voisi kasvaa juniori, josta aikanaan kuoriutuu olympiavoittaja.

Liittokokouksen osanottajat kannustivat pitämään kiinni näistä suuntaviivoista ja tuomaan niitä esille, kun strategiasta puhutaan ja sitä rakennetaan eteenpäin. Tätä neuvoa yritämme noudattaa.

Seuratyön ja  valmennusjärjestelmän lisäksi otimme strategian kivijalaksi kommunikaation. Tämä blogi on kurotus kohti parempaa kommunikaatiota. Haluamme vaihtaa ajatuksia kanssanne  judokat ja pyydämme teitä mukaan muovaamaan strategiaa.

Näkemyksiä voi vapaasti esittää jokainen yksilö. Lisäksi toivomme, että mahdollisimman moni seura pitäisi oman strategiakokouksen, jossa pohditaan, miten oman seuran toimintaa voi parantaa ja miten liitto voi siinä auttaa. Lähettämällä vastauksensa liittoon seurat voivat vaikuttaa strategian lopulliseen muotoon, joka esitellään hyväksyttäväksi ensi syksyn liittokokouksessa.

Judoliiton nettisivuilta löytyy ohje seuran strategiapalaverin toteuttamiseen. Katso se ja kutsu kokous koolle.

Terveisin Annikka Mutanen, Judoliiton hallituksen jäsen ja strategiatyön kommunikaatiovastaava

ps. Blogia voi rekisteröityä kommentoimaan omalla nimellään tai fb-tunnuksilla.