Blogia pitävät Judoliiton hallituksen jäsenet, työntekijät, valmentajat ja kutsutut vieraat. Kirjoitamme Suomen judon uusista suunnista. Kommentoimme elämää tatamilla ja sen laidalla. Tervetuloa keskustelemaan kanssamme judokat! Kommentoimaan voi kirjautua Twitter- ja Fb-tunnuksilla tai omalla nimellä.
Strategiatatami
Kirjoituksia Suomen judon suunnasta
Strategiatatami 
Perustaidot pohjana menestykselle
Judo eroaa muista urheilulajeista edukseen monilla eri tavoilla. Toki yhteisiä tavoitteita lajien välillä on suurin joukoin. Tällaisia ovat menestyminen kilpailuissa, glooria sen tuomana ja mahdollisesti myös taloudellinen hyöty. Näiden hyötyjen saamiseksi on tehty paljon työtä, vuodatettu hikeä ja mahdollisesti Churchillin mainitsemaa vertakin aika ajoin.
Mutta erot judon ja perinteisten urheilulajien välillä ovat huomattavat ja ne erot ovat judon eduksi. Niistä eduista ovat nuorten vanhemmat antaneet kiitosta seuroille ja seurojen vetäjille.
Nämä judon erittäin positiiviset ja lajin arvostusta nostattavat seikat kuvastavat lajin pitkää perinnettä lähtien japanilaisten samuraiden tavoista satojen vuosien takaa. Emme elä kuitenkaan Japanissa emmekä noudata kirjaimellisesti samurai-perinnettä, vaan sovellamme Suomessa niitä lajin ominaisuuksia ja käyttäytymistapoja, jotka istuvat suomalaisuuteen.
Nostan tässä kirjoituksessa niitä esiin. Ensimmäisenä tulee mieleen hygienia. Judon peruskursseilla opetetaan että jalat on pestävä ennen matolle menoa. Judokat treenaavat avojaloin, joten on täysin perusteltua harjoitella puhtain jaloin. Maton ulkopuolelta tarttuu avojaloin liikuttaessa pöpöjä ja ne kulkeutuvat matolle mikäli hygieniasta ei huolehdita.
On toinenkin syy miksi jalat – ja miksei kädetkin – pitää pestä. Peseytyminen on rituaali, joka puhdistaa judokan arjen huolista ennen harjoituksia ja näin tehden judoka pystyy keskittymään ja paneutumaan harjoituksiin täysipainoisemmin
Olen omalla urallani valitettavasti todennut tämän hyvin tärkeän puhdistautumisrituaalin merkityksen katoavan ja samalla judokat menettävät yhden keskeisen osan judon perustajan Jigoro Kanon perusperiaatteiden sisällöstä. Mitä korkeammalla tasolla harjoitellaan sitä kehnommin tätä periaatetta noudatetaan. Haluaisin lähettää viestin kaikille seurojen valmentajille, että korostavat ”opetuslapsilleen” hygienian ja puhdistautumisen tärkeyttä.
Toisena on edelliseen hyvin läheisesti liittyen zorien käyttö. Kano jo opetti että maton ulkopuolella ei liikuta avojaloin, vaan aina pitää käyttää zoreja tai vastaavia juuri puhtauden kannalta asiaa ajatellen. Valitettavasti jälleen korkeammat vyöarvot laiminlyövät zorien käytön.
Kun peruskurssiopettajat valistavat judoon tulleita ensikertalaisia hygieniasta ja zorien käytöstä, ylemmät vyöt vetävät peruskurssivetäjien opeilta maton alta. Ja sen epäkohdan muuttaminen on sitä vaikeampaa, mitä korkeampi vyöarvo judokalla on.
Kolmas epäkohta Kanon alkuperäisiin oppeihin peilattuna on vyön sitominen harjoituksissa. Jälleen kiitos peruskurssien vetäjille, jotka painottavat vyön ja yleensäkin puvun korjaamista randorissa tai yleensä pariharjoittelussa ennen parin vaihtoa. Joku vapaamielinen saattaa ajatella että sehän on vain puku eikä sillä ole mitään tekemistä oppimisen kanssa. En väitä sitä vastaan – ehkä näin on. Mutta kun harjoittelemme parin kanssa, on meidän osattava antaa kunnioitus omalle harjoitusparillemme ja yksi tapa osoittaa kunnioitusta on juuri puvun ja vyön korjaaminen ennen kumarrusta.
Nyt pääsenkin sopivalla aasinsillalla seuraavaan pointtiin eli kumarrukseen. Se ei ole mikä tahansa pään nyökäytys vaan kumarrus on nöyrä kiitos vastustajalle antoisasta randorista tai muusta yhteisharjoituksesta. Kumarrus on juhlava hetki ja ennen sitä pitää muut seikat kuten puvun korjaus ja vyön sitominen hoitaa asianmukaiseen kuntoon ennen kuin kumartaa. Mikäli nämä seikat puuttuvat kumartamisella ei ole sitä sisältöä, mitä Kano aikoinaan tarkoitti.
Toki joku voi väittää, ettei näillä rituaaleilla ja käytöstavoilla ole mitään tekemistä olympiavoiton kannalta. Minä väitän toisin. Ei ole mestaria joka ei tietäisi ja noudattaisi Kanon aikanaan muokkaamia periaatteita. Katsokaa vaikka japanilaista huippujudokaa Munetaa Youtubesta. Mestarilla on loistavan tekniikan lisäksi hallinnassa mestarin lailla käyttäytymiseen liittyvät seikat.
Judon periaatteiden noudattaminen antaa vankan pohjan myös huippujudokoille edetä kohti henkilökohtaisia tavoitteita. Nämä ovat judon etu ns. tavallisiin urheilulajeihin verrattuna eikä niitä ole kellään meistä vara tallata pohjamutiin. Periaatteet kunniaan!
Terveisin
Matti Tieksola
5.dan
…josta päästään seuraavalle tasolle eli periaatteista perustaitoihin. voisin kuvitella että e.m. periaatteiden rapautuminen johtaa herkästi myös judollisten perustaitojen aliarviointiin. Perus tai-sabakit, ashi-barai, tsubame-gaeshi, tandoku-renshu jne muut yksin tehtävät harjoitukset ovat kaiken parin kanssa tehtävän harjoittelun perusta. Jos liikettä ei osaa tehdä yksin, tuskin sitä osaa tehdä parinkaan kanssa. Heikot perustaidot altistavat loukkaantumisille ja rasitusvammoille sekä tietenkin aiheuttavat yleisesti huonoa judoteknistä osaamista.
Vaikea sanoa näin vuosien jälkeen kuinka hyvin me teimme nuoruudessamme nämä perusharjoitteet, mutta ainakin tänä päivänä on teini-ikäisten perustaidoissa paljon puutteita.