Kilpailijasta yhteistyökumppaniksi

Kamppailulajien yhteistyöselvitys etenee. Yhteistyön tiivistäminen aloitettiin viime kesäkuussa lajien yhteisellä palaverilla, jossa liitot päättivät nimetä allekirjoittaneen selvittämään yhteistyön syventämisen mahdollisuuksia. Mukana olivat Judoliiton lisäksi Aikido-, Karate-, Paini-, Miekkailu- & 5-ottelu-, Nyrkkeily- ja Taekwondoliitot.

Selvityksen tuloksia esiteltiin liitoille joulukuun alussa pidetyssä liittojen tapaamisessa.

Liitot ovat toimineet vuosikymmeniä perinteiseen tapaan ”omissa nurkissaan”. Jokaisella liitolla on oma toimisto, oma taloushallinto, oma viestintä, omat nettisivut, oma lehti jne. Perinteinen ajattelu on lähtenyt siitä, että naapuriliitto ja sen edustama laji ovat kilpailijoita omalle liitolle ja omalle lajille. Ja kukapa nyt kilpailijan kanssa haluaisi yhteistyötä tehdä? Siitähän saattaa olla jopa hyötyä kilpailijalle.

Käynnissä olevassa kehitystyössä ajattelutapa käännetään nurin. Kamppailulajit ja -liitot ovat yhteistyökumppaneita toisilleen. Lajeilla on valtavasti yhteisiä intressejä.

Kaikki kamppailulajit ovat yksilölajeja, joita harjoitellaan joukkueina tai ryhmässä. Kaikilla lajeilla on korkea moraalikoodi. Kaikki ovat hyvin kasvatuksellisia. Kaikilla on itsepuolustuselementti mukana. Lajeja harjoitellaan suunnilleen samanlaisissa ja usein myös yhteisissä tiloissa. Jokaisessa lajissa seurakoko on jotain muutamasta kymmenestä muutamaan sataan jäseneen. Kaikki ovat harrastajilleen erittäin edullisia. Lajien seuroissa ei ole päätoimisia työntekijöitä. Jokaisella lajilla on merkittävä tarve päivittää toimintatapansa 2010-luvulle.

Kamppailuliitot muodostavat yhdessä merkittävän taloudellisen toimijan. Liittojen yhteenlasketut vuosibudjetit ovat noin neljä miljoonaa euroa. Budjetiltaan suurin on Judoliitto miljoonan euron vuosibudjetilla. Veikkausvoittovaroista liitot saavat valtionapua yhteensä 1,4 miljoona euroa, mikä nostaa kamppailu-urheilun lajien välisessä vertailussa kolmannelle sijalle heti Palloliiton ja Voimisteluliiton perään ja niukasti Jääkiekkoliiton edelle.

Liitoissa on henkilöstöä yhteensä 27-30 henkilötyövuotta. Henkilöstövahvuus vaihtelee jonkin verran määräaikaisuuksien ja projektien vuoksi. Urheilujärjestöjä on usein moitittu turhan raskaasta hallinnosta. Kamppailuliitoissa tälle kritiikille ei ole sijaa. Liittojen työntekijöistä 2/3 tai jopa ¾ tekee lajityötä paljain jaloin tatamilla, saleilla, kehissä ja molskeilla valmentaen ja kouluttaen.

Liitojen henkilöstöä tarkasteltaessa on helppo löytää liittojen akilleen kantapäät.

Liitoilla ei ole yhtään päätoimista viestintäihmistä mediaa palvelemassa ja mediasuhteita hoitamassa. Voisiko tällä olla jotain
tekemistä sen  kanssa, että kamppailu-urheilun medianäkyvyys on vuodesta toiseen  vaisua?

Liitoilla ei ole yhtään päätoimista varainhankinnasta vastaavaa päätoimista työntekijää. Voisiko tämä vaikuttaa siihen, että lajien varainhankinta on rehellisesti sanoen kotikutoista puuhastelua?

Liitoilla ei ole yhtään päätoimista markkinoinnin osaajaa. Olisikohan tällä jotain vaikutusta siihen, että sponsoreitakaan ei ole riesaksi asti ollut?

Yhteistyötä tiivistämällä ja resursseja uudelleen järjestämällä liitoilla ja lajeilla olisi mahdollisuus saada riveihinsä nykyaikaisen urheilujärjestön toiminnan kannalta välttämätöntä ammattilaistason osaamista esimerkiksi mainittuihin avaintehtäviin viestintään, varainhankintaan ja markkinointiin.

Pekka Lehdes
Kirjoittaja selvittää mahdollisuuksia ja haluja kamppailulajiliittojen yhteistyöhön.

Mainokset