Lasten ja nuorten kilpailusääntöuudistuksen ensimmäiset testaukset tehtiin Porvoossa Etelä-Suomen aluemestaruuskisoissa 28.9.2013. Tämä kirjoitus pyrkii keskittymään siihen, millaisia keskusteluja kisapaikalla käytiin, mitä opittiin ja mitkä ovat seuraavat askeleet – seuraava testikisa on POP-shiai Kotkassa 5.10.2013. Jos et ole vielä perehtynyt ajatuksiin lasten ja nuorten kilpailusääntöuudistuksen pohjalla, voit lukea niistä strategiatatamin elokuun kirjoituksesta https://strategiatatami.wordpress.com/2013/08/ tai http://www.judoliitto.fi/@Bin/4180143/Judoliiton+lasten+ja+nuorten+kilpailu-uudistus.pdf
Sarjat muodostettiin siis tytöille ja pojille ensisijaisesti vyöarvon ja painon mukaisesti eli keltavöiset pojat laitettiin painojärjestykseen ja heistä muodostettiin painojärjestyksessä sopivan kokoisia sarjoja niin, ettei painoero sarjan kevyimmän ja painavimman välillä kasva liian suureksi. Oranssivöisille oli omat sarjansa, ja vihreästä vyöstä ylöspäin oteltiin ylempien vöiden sarjoissa. Verrattuna vuoden takaisiin Etelä-Suomen aluemestaruuskilpailuihin C-, D- ja E-junioreita oli parikymmentä enemmän ja testisääntöjen mukaisilla sarjoilla saatiin aikaiseksi 25 sarjaa, yksi enemmän kuin vuonna 2012.
Kuten nykysäännöilläkin, joissakin ääritapauksissa esimerkiksi kevyimmissä sarjoissa tehtiin yhdistämisiä eri vyöarvoluokkien välillä tai yhdistettiin tyttö poikien sarjaan. Tarkoituksellisesti testattiin myös erilaisia kaavioita. Sarjoja tehtiin käyttäen 8 kilpailijan ranskalaista sekä erikokoisia pooleja ja tuplapooleja, myös harvemmin nähtyä 9 ottelijan tuplapoolia.
Suurimman palauteryöpyn antoi testatussa sarjajaossa toteutettu ikäluokkien yhdistäminen. Huolestuttavana pidettiin sitä, että viimeisen vuoden C-juniorin ja E-juniorin ikäero voi olla viisikin vuotta. Ennakkoon tämä oli tiedostettu, mutta otaksuttiin, ettei tästä aiheutuisi ongelmia. Ensimmäisen testikisan perusteella tämä asia vaatii lisäpohdintaa ja -tutkiskelua.
Ikäluokkien yhdistämisen myötä poistuu innokkailta junioreilta mahdollisuus hankkia ottelukokemusta useammassa ikäluokassa, ja kritisointia aiheutti otteluiden määrän väheneminen tällaisten lasten kohdalla. Tähän voidaan hakea muutosta jo seuraavassa testikisassa käyttämällä poolia tai tuplapoolia myös 8-10 kilpailijan sarjoissa.
Tuomareiden työskentelyyn testatut uudistukset eivät erityisesti vaikuttaneet, mutta positiivisia kommentteja tuomareilta kuultiin. Kilpailuissa ei käytetty ollenkaan useita vuosia käytössä olleita E-junioreiden erityissääntöjä, mutta mitään ongelmia ei tästä aiheutunut. Kaikkilla junioreilla oli käytössä kahden minuutin otteluaika, ja vaikka yksittäisiä jatkoaikojakin nähtiin, otteluaika riitti hyvin ratkaisemaan voittajan.
Palautekeskusteluissa saatuja rohkaisevia kommentteja testauksen tiimoilta:
– Tytöille näin tuli tasokkaammat kisat
– Ottelut olivat tasaisempia.
– Otteluiden määrä ainakin tytöillä kasvoi
– Kahden minuutin otteluaika oli hyvä.
– Uusien kilpailijoiden on helpompi aloittaa kun keltavöisenä tietää ettei tule vihreävöinen vastaan.
Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että kilpailuissa täytyy myös jonkun hävitä. Jatkettiin sitten nykyisillä säännöillä tai muutettiin niitä jollain tavalla, täytyy jonkun hävitä ottelu että toinen voi sen voittaa. Meidän aikuisten täytyy osata suhtautua oikealla tavalla kilpailemiseen, häviämiseen ja voittamiseen, jotta myös lapset sen oppivat.
Tämän tekstin loppuun haluan lainata erään paikalla olleen valmentajan ajatusta joka kiteyttää hyvin koko sääntömuutoksen perimmäisen idean: ”Laadukkaiden kisojen varmistamiseksi kisoihin täytyy saada lisää kilpailijoita, mutta myös paljon lisää valmentajia!” Vaikka kotisalilla harjoittelu onkin kunnossa, hyvin monet lapset viettävät kisapäivänsä ilman turvallisen ja tutun judovalmentajansa tukea.
Kiitokset erityisesti Porvoon Shirokawalle ennakkoluulottomasta suhtautumisesta sääntöuudistuksen testaamiseen sekä kaikille paikalla olleille joiden kanssa sain uudistuksesta jutella.
Sanna Pyykönen
Kirjoittaja on Suomen Judoliiton Koulutus- ja nuorisopäällikkö ja itsekin lasten valmentaja.
Strategiatatami 
On, hyvä, että kokeillaan uutta ja haetaan uusia malleja. Tästä kokeilusta on kuitenkin syytä vetää johtopäätökset ja tehdä muutoksia. Mielestäni E-, D-, ja C-junioreiden yhdistäminen samaan sarjaan johtaa liian suurin eroihin. Porvoossahan nähtiin muunmuassa ottelu 9-vuotias vastaan 14-vuotias. Kymmenen ikävuoden korvilla kaksi vuotta ikäeroa on muutenkin merkitsevämpää kuin yksi vyöarvo.
Uudistuksen tarkoituksena on ollut vähentää nuorten painonpudotusta. Käsittääkseni kyseisissä lasten ikäluokissa ei painonpudotusta ainakaan laajamittaisesti harrasteta muutenkaan.
C-nuorten osalta huomioitava näkökulma on myös otteluaika. Uusilla sarjajaoilla C-nuorille tulee kahden minuutin otteluaika, kun se olisi entisellä mallilla kolme minuuttia. B-nuorissahan otellaan sitten neljällä minuutilla.
Mikäli tarkoitus on saada tasaisempia sarjoja, pitäisi sarjat todellakin tehdä osallistujien mukaan. Eli jätetään reilusti vaikka kisajärjestäjälle oikeus neuvotella valmentajien kanssa sarjat kisa-aamuna kokonaan sopivalta pohjalta. Tyttöjen ja poikien yhdistäminen on ollut hyvä tapa myös saada sarjoja sopiviksi.
Matti Lattu
Porvoon Shirokawa
Mielestäni on sarjauudistuksen kohdalla miettiä tarkkaan lasten ikäeroa joka tosiaan voi olla viisikin vuotta. Vaikka lasten paino on sama ja harjoitteluaikakin lajissa toisiaan vastaava niin huomioidaanko lasten kehirykselliset asiat myös. 13-vuotiaalla on jo erilaiset tekniset ja taktiset valmiudet ja iän puolesta voi olla myös jo monipuolista lajitaustaakin verrattuna 8-9vuotiaaseen. Tällöin nämä kilpailijat eivät oke läheskään tasavertaisia muussa kuin punnituksessa!!! Uskon että nämä ahatukset ymmärretään kasvatuspuolella hyvin. Viekö uudistus motivaation kiusaamiseen nuoremmilta jos vastassa voi aina olla reilusti vanhempi kisaaja? Nuorissa kuitenkin on lajin tulevaisuus. On ollut hienoa nähdä paljon innokkaita kisaajia kaikissa ikäluokissa. Kos on ollut rohkeutta on ollut mahdollista vapaaehtoisesti osallistua myös yhtä ylempään sarjaan. Vastus on kuitenkin ollut selvästi kovempi samasta painosta huolimatta. Itse kannatan edellistä systeemiä ja eri näkökulmista asian tarkastelua ennen päätöksiä.
Kannatan myös sitä että oma valmentaja olisi ohjaamassa mutta ei aina ole mahdollista jos vain yksi tai kaksi kisaajaa lähtee kisoihin mutta onneksi silti voi pärjätä mutta olisi tärkeä asia.
Matti Lattu osui omassa puheenvuorossaan monessa asiassa naulankantaan. Kukaan isä eikä äiti halua, että oma lapsi ottelee kolmea, neljää tai viittä vuotta vanhempaa vastustajaa vastaan. Judoliiton edustaja Sanna Pyykönen perusteli minulle ikäeroa sillä, että otteleehan B-junioritkin kolmen vuoden ikäerolla omassa sarjassaan. Ontuva selitys kuvastaa valitettavan heikkoa tietämystä ja asennetta nuorisourheiluun. Missään kamppailu-urheilulajissa ei niputeta E-C-junioreita, yhdeksän-neljätoistavuotiaita samaan kilparyhmään! Tuon ikäisillä on valtava ero fyysisissä ominaisuuksissa, muun muassa loukkaantumisriski kasvaa huomattavasti. On täysin eri asia laittaa 16-18-vuotiaat samaan sarjaan. Näitä asioita ei tulisi verrata keskenään.
Uudistuskokeilusta kärsii kaikkein eniten pitkään lajia harrastanut, vihreävöinen ja 10-11-vuotias nuori, joka saattaa usein kuulua lupaaviin judokoihin. Raju uudistus ajaa väistämättä sellaiseen tilanteeseen, että paria urheilulajia siinä vaheessa usein harrastava nuori valitseekin päälajikseen jonkun muun lajin kuin judon. Voitot ja varsinkin häviöt kasvattavat nuoria, mutta jos pohja muurataan ihmeellisesti ja epätasapainoon, niin laji ei voi olla koskaan voittaja.
C-juniori-ikäisen matsiaika tulisi olla kolmen minuutin pituinen. Sekin kummastuttaa, että judoraameja suunnitellaan Suomessa nyt omanlaiseksi – poiketen täysin kansainvälisistä ikäsäännöistä. Ja kuten Lattu kirjoitti jo aiemmin, yhden vyöarvon ero ei ole käytännössä mitään, toisin kuin kahden ja kolmen vuoden ikäero. Kun tällaisia uudistuksia suunnitellaan lajiorganisaation huipulla, niin väistämättä tulee mieleen, että judon päättäjätaho on kadottanut tärkeän kosketuspinnan lasten ja nuorten kilpajudoon.
Sanna Pyykönen kertoi minulle myös, että yksi uudistusta puoltavista seikoista on se, että myöhemmässä vaiheessa judon aloittaneet nuoret pääsisivät kilpajudoon nykyistä jouhevammin – ilman vihreävöisten tai korkeampien vyöarvojen kilpailijoiden vastusta. Nykyinen junnucup-systeemi ajaa mielestäni tätä asiaa jo nyt. Valitettavasti aniharva myöhemmin aloittava nuori päätyy ylipäätään kilpailujen pariin. Syyt tähän löytyvät ihan muusta kuin nuorten kilpailusäännöistä.
Se mikä kehittää eniten nuoria kilpajudokoita, on otteluiden määrä ja taso. Jos päättäjillä on oikea halu viedä lajia eteenpäin, niin pooli-systeemi tai tuplapooli tulisi ottaa aina käyttöön alle kymmenen kilpailijan kaaviossa. Lisämatseja sekä tasokkuutta saa sillä, että kokenut ottelija voi edelleen ottaa osaa halutessaan kahteen sarjaan. Kuten todettua, niin kavailtu uudistus veisi tämänkin mahdollisuuden pois. Pidän seikkaa erittäin huonona. Ja kun kilpailun järjestäjä kokoaa sarjoja, niin vanhempien ja valmentajien tuntemus on tärkeää, aina kun liikutaan rajatapauksissa. Maalaisjärjellä pääsee monessa asiassa pitkälle.
Timo Uusitalo
Kilpajudokoiden isä
Sarjauudistus meidän juniorin kohdalla, joka on viimeistä vuotta D-junioreissa, ei vaikuta ainakaan negatiivisesti kehittymisen tuloksiin koska näin voidaan taata laadukas sarja ja vastustajat eli saadaan tasaisia matseja. Eihän se ole kenenkään etu että matsit kestää muutaman sekunnin. En tiedä miten nuori judoka kehityisi tulevaisuutta varten jos sarjoja ei rakennettaisi tasaisiksi. Se, mitä muutosta kaipaisin olisi punnitusaikojen jaksottaminen.
Yhdyn Timo Uusitalon ajatuksiin täysin. Hän kiteyttää kirjoituksessaan monta tärkeää asiaa. Nimenomaan tuon fyysisen kehityksen eron sekä myös loukkaantumisriskin kasvamisen nuorempien kohdalla. Lisäisin vielä,että kiinnostua ja innokkuus kilpailemiseen nyt nuorella iällä voi heikentyä kun vastus on monta vuotta vanhempi. Uskon, että uudistusta puoltavat juuri ikäluokan vanhimpia edustavat, mutta ei heidänkään etu ole se, että kilpailuaika lyhenee ja sitten yhtäkkiä B-sarjaan siirtyessä tuplaantuisi. Ymmärtäisin vielä että E- ja D-sarjat yhdistyisi, mutta C-pysyisi omanaan. Jonkun toki on aina hävittävä, mutta laji ei todellakaan uudistu, jos nuorimmat ovat ne häviävät. Tietenkin joukosta joku helmi erottuisi, mutta sekään ei ylläpidä laajaa lajin kannatusta. Sääntöjen oltava kaikille tasavertaiset, ketään sorsimatta. Kannatan myös poolia ja tuplapoolisysteemiä sarjoissa, joissa vähän osallistujia niin tulee otteluita enemmän.
Sonaj Päiviö
E-juniorin äiti