Lasten ja nuorten kilpailusääntöuudistuksen ensimmäiset testaukset tehtiin Porvoossa Etelä-Suomen aluemestaruuskisoissa 28.9.2013. Tämä kirjoitus pyrkii keskittymään siihen, millaisia keskusteluja kisapaikalla käytiin, mitä opittiin ja mitkä ovat seuraavat askeleet – seuraava testikisa on POP-shiai Kotkassa 5.10.2013. Jos et ole vielä perehtynyt ajatuksiin lasten ja nuorten kilpailusääntöuudistuksen pohjalla, voit lukea niistä strategiatatamin elokuun kirjoituksesta https://strategiatatami.wordpress.com/2013/08/ tai http://www.judoliitto.fi/@Bin/4180143/Judoliiton+lasten+ja+nuorten+kilpailu-uudistus.pdf
Sarjat muodostettiin siis tytöille ja pojille ensisijaisesti vyöarvon ja painon mukaisesti eli keltavöiset pojat laitettiin painojärjestykseen ja heistä muodostettiin painojärjestyksessä sopivan kokoisia sarjoja niin, ettei painoero sarjan kevyimmän ja painavimman välillä kasva liian suureksi. Oranssivöisille oli omat sarjansa, ja vihreästä vyöstä ylöspäin oteltiin ylempien vöiden sarjoissa. Verrattuna vuoden takaisiin Etelä-Suomen aluemestaruuskilpailuihin C-, D- ja E-junioreita oli parikymmentä enemmän ja testisääntöjen mukaisilla sarjoilla saatiin aikaiseksi 25 sarjaa, yksi enemmän kuin vuonna 2012.
Kuten nykysäännöilläkin, joissakin ääritapauksissa esimerkiksi kevyimmissä sarjoissa tehtiin yhdistämisiä eri vyöarvoluokkien välillä tai yhdistettiin tyttö poikien sarjaan. Tarkoituksellisesti testattiin myös erilaisia kaavioita. Sarjoja tehtiin käyttäen 8 kilpailijan ranskalaista sekä erikokoisia pooleja ja tuplapooleja, myös harvemmin nähtyä 9 ottelijan tuplapoolia.
Suurimman palauteryöpyn antoi testatussa sarjajaossa toteutettu ikäluokkien yhdistäminen. Huolestuttavana pidettiin sitä, että viimeisen vuoden C-juniorin ja E-juniorin ikäero voi olla viisikin vuotta. Ennakkoon tämä oli tiedostettu, mutta otaksuttiin, ettei tästä aiheutuisi ongelmia. Ensimmäisen testikisan perusteella tämä asia vaatii lisäpohdintaa ja -tutkiskelua.
Ikäluokkien yhdistämisen myötä poistuu innokkailta junioreilta mahdollisuus hankkia ottelukokemusta useammassa ikäluokassa, ja kritisointia aiheutti otteluiden määrän väheneminen tällaisten lasten kohdalla. Tähän voidaan hakea muutosta jo seuraavassa testikisassa käyttämällä poolia tai tuplapoolia myös 8-10 kilpailijan sarjoissa.
Tuomareiden työskentelyyn testatut uudistukset eivät erityisesti vaikuttaneet, mutta positiivisia kommentteja tuomareilta kuultiin. Kilpailuissa ei käytetty ollenkaan useita vuosia käytössä olleita E-junioreiden erityissääntöjä, mutta mitään ongelmia ei tästä aiheutunut. Kaikkilla junioreilla oli käytössä kahden minuutin otteluaika, ja vaikka yksittäisiä jatkoaikojakin nähtiin, otteluaika riitti hyvin ratkaisemaan voittajan.
Palautekeskusteluissa saatuja rohkaisevia kommentteja testauksen tiimoilta:
– Tytöille näin tuli tasokkaammat kisat
– Ottelut olivat tasaisempia.
– Otteluiden määrä ainakin tytöillä kasvoi
– Kahden minuutin otteluaika oli hyvä.
– Uusien kilpailijoiden on helpompi aloittaa kun keltavöisenä tietää ettei tule vihreävöinen vastaan.
Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että kilpailuissa täytyy myös jonkun hävitä. Jatkettiin sitten nykyisillä säännöillä tai muutettiin niitä jollain tavalla, täytyy jonkun hävitä ottelu että toinen voi sen voittaa. Meidän aikuisten täytyy osata suhtautua oikealla tavalla kilpailemiseen, häviämiseen ja voittamiseen, jotta myös lapset sen oppivat.
Tämän tekstin loppuun haluan lainata erään paikalla olleen valmentajan ajatusta joka kiteyttää hyvin koko sääntömuutoksen perimmäisen idean: ”Laadukkaiden kisojen varmistamiseksi kisoihin täytyy saada lisää kilpailijoita, mutta myös paljon lisää valmentajia!” Vaikka kotisalilla harjoittelu onkin kunnossa, hyvin monet lapset viettävät kisapäivänsä ilman turvallisen ja tutun judovalmentajansa tukea.
Kiitokset erityisesti Porvoon Shirokawalle ennakkoluulottomasta suhtautumisesta sääntöuudistuksen testaamiseen sekä kaikille paikalla olleille joiden kanssa sain uudistuksesta jutella.
Sanna Pyykönen
Kirjoittaja on Suomen Judoliiton Koulutus- ja nuorisopäällikkö ja itsekin lasten valmentaja.