Kotisalilta korkealle

Huipulle tähtäävän nuoren judokan urapolku on nyt  toivottavasti jokaisen kotisalin seinällä opastamassa lasten ja nuorten judoharjoittelua. Vasta julkaistu urapolku sujahtaa sattumalta oikein hyvin tukemaan Suomen judon uutta strategiaa, jossa visioksi on otettu suomalainen judon olympiakulta.

Kaikistahan ei ole tulossa olympiamitalisteja, joten miksi kaikkien pitäisi noudattaa urapolkua?

Tavoitteena ei oikeastaan voikaan olla se, että kaikista tulisi huippuja. Urapolun ideana on, että hän, jolla nuorena aikuisena on omaa  tahtoa ja intohimoa kohti kansainvälistä kärkeä, on jo varhain ohjautunut omassa judoseurassaan harjoittelemaan oikeita asioita oikeaan aikaan. Siksi ohjaajien, vanhempien ja junioreiden itse  on tärkeää tietää, minkä asian harjoittelu missäkin ikävaiheessa on oleellista ja minkä kanssa ei ole vielä kiirettä.

Urapolun mukaan lapsuusiästä aina 15-18 -vuotiaaksi kehitetään ominaisuuksia ja tekniikkaa, ennen kuin ryhdytään toden teolla treenaamaan ja metsästämään menestystä kansainvälisellä tasolla. Sitten kun tuo toden teolla treenaaminen alkaa, ei olla heti kättelyssä burnoutissa, vaan keho on valmisteltu nousujohteisesti kestämään kovaa harjoittelua ja yksilöllä on menestyksen nälkä huipussaan.

Tärkeimpiä judokan kehitystekijöitä  pienessä Suomessamme on, että omalla kotisalilla on riittävän pitkään riittävän paljon kavereita, jotka harjoittelevat suurin piirtein samalla tavalla ja kykenevät suurin piirtein samantasoiseen randoriin. Urapolun yhtenä tavoitteena voisi ollakin, että seurojen kotisaliharjoittelussa vietäisiin kaikki lajin pariin hakeutuvat lapset ja nuoret  murrosiän lopulle asti yhteisellä sapluunalla . Hyvästä harjoittelusta ei ole kenellekään haittaa. Se ei kuluta vaan kehittää. Siitä hyötyvät kaikki.

Lapsi kasvaa, huomaa vahvuutensa, huomaa heikkoutensa ja ennen kaikkea oman tahtonsa. Nuorena aikuisena hän voi valita, mihin asti haluaa panostaa. Jos tavoite siinä vaiheessa on olympiakulta, niin vau, ominaisuuksia on jo kehitetty, ei muuta kuin testaamaan mistä oma peräseinä kilpajudon saralla löytyy. Jos valinta on harrastustyyppinen judo tai vaikkapa kata, niin urapolun mukaisesti on treenattu juuri niitä asioita, joita oikea judoheitto onnistuakseen vaatii. Kisakoneita voi haastaa randorissa, kun tämä ja tuo tekniikka sujuu, vaikkei joka viikonloppu itse kisailekaan. Voi nauttia osaamisestaan ja taidoistaan ilman kilpailuakin.

Siitä on mystiikka kaukana kun olympialaisessa finaalissa kaksi judokaa ottaa toisistaan mittaa – pitää olla tosi motivoitunut, voitontahtoinen, rohkea, kovakuntoinen, nopea, voimakas, kestävä ja erittäin taitava.

Yksi ohejnuora siihen kasvamiseksi on laadittuna. Urapolkuun voi tutustua täällä.

Jaana Ronkainen

Kirjoittaja on urapolkutyöryhmän jäsen, VAT-tutkinnon suorittanut valmentaja, lastenlääkäri ja judon Euroopan mestari.

Advertisement

Yhteistä hyvää vai nyrkkiä naamaan

Olympiakulta. Sitä kohden rakennetaan nyt Suomen judon uutta strategiaa  vuoteen 2020.  Tavoite on selkeä, innostava ja tarpeeksi korkealla näyttääkseen toiminnalle suuntaa. Visio on kirkas kuin Pohjantähti.

Mutta onko se samalla nyrkki naamaan niille harrastajille, jotka eivät voi omalla kohdallaan haaveilla olympiakisoista? Onko tarkoitus, että kaikki resurssit satsataan muutamaan urheilijaan ja muu judoväki unohdetaan? Tämä pelko lausuttiin julki  kevätliittokokouksessa, joka pidettiin SM-kisojen yhteydessä Lappeenrannassa.

Vastaus on jyrkkä ei. Tuolla tavalla visiomme ei kanna kauaksi. Ajatus on päinvastainen: Pitkäjänteinen ojentautuminen kirkkaimpaan tavoitteeseen ohjaa tarjoamaan parempaa judoharjoittelua kaikille. Lapsille se tarkoittaa innostavaa, fyysisesti monipuolista liikuttamista ja  teknisesti osaavaa ohjausta. Nuoria se ei polta loppuun, koska tavoitteet ovat kauempana kuin B-nuorten SM-kisoissa. Tavoite on, että missä vain seurassa voisi kasvaa juniori, josta aikanaan kuoriutuu olympiavoittaja.

Liittokokouksen osanottajat kannustivat pitämään kiinni näistä suuntaviivoista ja tuomaan niitä esille, kun strategiasta puhutaan ja sitä rakennetaan eteenpäin. Tätä neuvoa yritämme noudattaa.

Seuratyön ja  valmennusjärjestelmän lisäksi otimme strategian kivijalaksi kommunikaation. Tämä blogi on kurotus kohti parempaa kommunikaatiota. Haluamme vaihtaa ajatuksia kanssanne  judokat ja pyydämme teitä mukaan muovaamaan strategiaa.

Näkemyksiä voi vapaasti esittää jokainen yksilö. Lisäksi toivomme, että mahdollisimman moni seura pitäisi oman strategiakokouksen, jossa pohditaan, miten oman seuran toimintaa voi parantaa ja miten liitto voi siinä auttaa. Lähettämällä vastauksensa liittoon seurat voivat vaikuttaa strategian lopulliseen muotoon, joka esitellään hyväksyttäväksi ensi syksyn liittokokouksessa.

Judoliiton nettisivuilta löytyy ohje seuran strategiapalaverin toteuttamiseen. Katso se ja kutsu kokous koolle.

Terveisin Annikka Mutanen, Judoliiton hallituksen jäsen ja strategiatyön kommunikaatiovastaava

ps. Blogia voi rekisteröityä kommentoimaan omalla nimellään tai fb-tunnuksilla.